TENON LOHITARINOITA PART 2.Vaikka Tauno Palo niin...

Muistojen Teno

Avasin kuin ihteeni härnätäkseni kalalaukun ja kahtelin sisältöö.Noilla niitä lohia on ainakin tullut. Millä yksi,millä useampi,millä vielä useampi...
Nostin tuossa yhden mallin erilleen.Perhon nimi Heinä. Alkuperäinen alla ja uudempi värinen päällä.
Henrikin(setämies) mukaan perhosta pitää tehdä myös uusintoja jolloin värit on kirkkaat ja lohen ottihalukkuus voi alkaa uudelleen.
Ehkäpä pari tarinaa perhosta

Oltiin isä Nilssin kanssa lohestamassa lohikoskessa. Oltiin joella ihan kahdestaan.
Meillä oli ennenaikaan jonkinsortin kilpailu siitä kumman tekemiin perhoihin se ottaa paremmin. Minä kun olen hoidellut nämä soutuhommat pääsäntöisesti 25 viimeistä vuotta niin hieman soutajallakin voi olla vaikutusta mitä siimaa tarjotaan ottikohtaan...
Joskus äijä on huomannut tämän ja saattanut ehdottaa vapojen paikkavaihtoo seuraavaan laskuun jos on otettu uusinta. No, kilpailu on reilua, vastaavasti isä laskee ensin omat perhot pyyntiin ja ottaa myös omat viimeisenä pois pyynnistä niin siinähän se tasoittuu

Lähetään laskulle kosken päältä. Eletään 2000 luvun vaihdetta.
Kohta vapa taipuu ja tintti on kohta veneessä.
Uusinta
Hetki soutua ja taas tintti ja veneeseen,sama perho. Ukko vilkaisi sitä perhoo...
Uusinta
Lähin soutaa kolmatta kertaa, isä muisteli kun oli kalastanut tätä samaa kohtaa Ruokolaisen Reiskan kanssa. Oltiin nimittäin siinä vanhan lähtöpaikan yläpuolella olevan karin alla, mistä silloin läksin soutaan. Tuumasi että olivat Reiskan kanssa saaneet siitä useita kaloja vähälle aikaa joskus aiemmin...
Niinse taas otti ja eikö tintti veneeseen,ja sama perho.
Huomasin kun isä Nils otti perhon jo seuraavalle laskulle lähtiessä käteensä ja rupes innostuksen herättämänä jo nostelemaan vähän siipee siitä... ei kommenttia kuitenkaan.
Ja tulihan sillä neljäskin tintti siitä kun aloitin soudut. Silloin ukko otti perhon lähempään tarkasteluun, pyöritteli sitä käsissään, nosteli siipee, ja nyt ei pöyritellyt päätään kun joskus aiemmin kun näki niitä minun valintoja, tai tämäkait se oli pahinta kaikesta, suorastaan henkistä väkivaltaa, kun kerrankin tokasi,kun minun perhoon otti,kaikkeen se lohikin ottaa !!!.
Isä tuumasi nyt että on, Hyvä Perho!!!
Tuntu kyllä hyvältä...

Meni vuosipari...
Nyt otankin lasin ehkäpä pari,viiniä ja fiilisten mökin pihalla, rastaat on jo saapuneet lohisaareen, on kevättä ilmassa ja rinnassa.
Kerron sen jatko-osan kun hieman fiilistelen...
Sen verran paljastan että siinä on lohi,pari jalkaa veneessä ja karannut veneen ulkopuolella,ja tintti. Ja olen kutsunut Lohisaareen errään Kajjjaanilaisen johtajan lohensoutuun....

JA PART 2.

Heinä perho,part 2
Phyi ku oli väkevää viiniä...

Olin ollut Iskulla jo myyntihommissa jonkun aikaa,kävin oppisopimuksella suorittamassa myynnin ammattitutkintoo. Selkä ei oikein kestänyt enää ryskyhommia. Vikkaakin sieltä löyty aiemmin ja selkää leikattiinki mutta nyt oli vahva suositus että vaihdetaan lajia, ja aloitellaan myyntihommat. Ammatinvalinnan psykologin testit näytti ettei hoitoalalle mittään toiveita mutta jonkunnäköinen myyntimies saattas tullakkin.
Ite alussa vahvasti eppäilin ettei maha kyllä onnistua mutta tukkee tuli oikealta ja vasemmalta. Johtaja Markku Törrönen oli vahvasti myös sitä mieltä että kyllä sinusta myyntimies tehhään. Niin siinä sitten kävikin.

No, tein siinä sitten vähän yhdistys hommia myös. Oltiin valmistelemassa Kainuun Kalamiespiiriin kalenteria. Kuuluin kalenteritoimikuntaan,kerättiin varoja julkaisulla nuoriso ja kilpailutoimintaan,ja minun hommana oli myydä mainoksia siihen julkaisuun.
Olin yrittänyt saaha paikallista hotellia mukaan julkaisuun. 7 kertaa sovittu tapaaminen oli siirtynyt ja nyt oli rehvit Scandic Kajanuksen hotellin johtaja Heikki Kestin kanssa. Mietin mielessäni että kyllä minä sinne nyt mainoksen myyn, ja möin kyllä. Samalla siinä lähti pienoinen tapahtumaketju liikkeelle, oltiin jo puhumassa kalajuttuista kun huomasin jotakin kiinnostavaa, kysyin Heikiltä uteliaisuuttani mitkä kangasnäytteet sulla tässä pöydällä on? Heikki vastasi että hotelliin on tulossa remontti ja kakkoskerros saa uudistetun ilmeen ja huoneet uusilla kalusteilla.
Heikki kertoi jälestä että hän näki että myyntimiehen silimät meni erityisen kirkkaiksi ja vähän niinkuin huomaamatta, siinä samalla, alkoi tapahtumaketju joka johti siihen että Lahdesta alkoivat muutamat isommat johtajat soitella onnittelusoittoja, olin kuulemma tehnyt Isku koti historian suurimmat kaupat. Mietin mielessäni että on tämä jännää hommaa, sattuma johtaa toiseen, ja lopputulos voikin olla tosi mieleinen. Makekin oli sitä mieltä että taisi jone valmistella lopputyönsä tässä samalla ja russautettiin nimi paperiin,sisustusmyyjä J.Lukkari oli valmistunut koulusta!

Heikki johti 5 hotellia ja kun siinä oli tutustuttu niin minä myyä tupsuttelin niihin kalusteita.
Ajattelin kutsua myös Heikin käymään tenolla kaverina lohensoudussa kun minulla on kesäloma kesäkuussa, ja Heikki otti kutsun vastaan, ja sovittiin rehvit juhannusta edeltävälle viikolle.

Heikki saapui kaverinsa Muhosen Ollin kans lohisaareen ja 3 päivää oli suunniteltua ohjelmaa. Ensimmäisenä iltana soudettiin parilla veneellä. Ollilla oli oma soutaja ja minä soudin Heikin kanssa. Heikki oli kertonut omasta kalastusurastaan että hän on enempi harrimiehiä, perhovapa ja harrinpyynti oli ollut mieleistä hommaa siihen asti. Tosin, olipa yksi pienoinen lohi tullut kerran sivutuotteena Kevojoesta!
No, tultiin hakemaan miehiä soudulle Vetsikosta ja tultiin saaren rantaan. Heikki ja Olli oli siinä harripyynnissä ja isoa harjusta esittelivät ylpeänä,oli ottanut siitä rannasta. Kerroinkin että tässä on hyvä harripaikka, ollut ihan iät ja ajat.

Lähdimme soutamaan ja niin vaan kun tultiin lopussa tuution suvantoon niin Heikki pääsi väsyttämään tinttiluokan lohen veneeseen. Ottiperhona oli Heinä. Heikki näytti melko onnelliselta, ja tuumasi että niin sinä vaan hälle lohen soudit. Tuumasin että sinun kalareissuhan alkoi ihan mukavasti.
Muuta ei kyllä sitten tapahtunukkaan yön aikana.
Minä muutin hieman suunnitelmaa sen tinttitapauksen jälkeen. Teimme reissun Vetsijoelle alalompoloon. Kun miehet oli innokkaita rantakalastajia ja laskin että kalaahan sinne jo menee.
No, lohihommia kun suunnitellaan niin joskus menee pieleen,ei ollut kaloja,tai ei osattu, mutta mithään ei tapahtunut, rakkoo paria lukuunottamatta,sillä vetsijoen reissulla.
Ja niimpä valmistauduttiin Heikin kans vielä kolmanteen koitokseen ja soudetaan taas tenoa. Olli jäi saareen kalastamaan harjusta.

Vetsikkokoski oli mallillaan. Se ottipaikka siinä Uulan lähtöpaikan yläpuolella liplatteli mustan puhuvasti. Kerroin Heikille että tässä mulla on se elämäni ottipaikka ja pyysiin olemaan varuillaan. JA niinhän se oikea sisempi vapa alkoi taipuilemaan. Olin kerrannut miten toimitaan jos kala ottaa. Ja kaikki meni putkeen, kosken alla meillä oli jalkaluokan lohi veneessä.
Katsoin että koski on tyhjä soutajista, otetaanpa uusiksi. Heikki kyseli sen ottiperhon nimeä. Kerroin sen olevan muunnelma oliivista sarvijaakosta.
Soutelin uudestaan siihen paikkaan, ja naps, taas vapa taipui, sama perho. Kaikki meni taas tyylikkäästi, isompi kuin edellinen, muttei vielä lohiluokkaan. Koukattua sain sen uulassa. Oli melko makiaa ja kun makkee ystäviä olimme, otimme vielä uusiksi.
Tulin kolmatta kertaa siihen lätinään, ja taas, vapa taipui, se sama perho, siihen taas otti.
Tyhjät oli jo kelattu ja Heikki tuumasi että hänestä tuntuu että tämä kala on huonosti kiinni ja niinhän se karkasi, samaa jalkaluokkaa oleva kala. Pyysin laskemaan samantien uudelleen vieheet pyyntiin. Jatketaan ja lasketaan uula. Kysyin kyllä vielä Heikiltä että mistä tiesit että se on huonosti kiinni?
Heikki tuumasi että hän on noppee oppimaan 
No niin siinä mennä liputeltiin alaspäin, juteltiin lohihommista ja kalustehommista kaikenlaista. Olin tulossa siihen varsikallion alapuolelle Suomesta päin. Oikea ulompi vapa taipui nyt ns.pohjaan asti,oli vahva otti. Sanoin Heikille että nyt on kunnon kala. Heikki tuumas että lohi otti siihen Heinä perhoon. Se perho oli jäänyt jo mieleen itsekullekkin. Tyhjät kelailtiin veneeseen onnistuneesti ja alkoi väsyttely.Kala veteli pitkiä vahvoja vetoja kohta muutaman lyhyen ja nopean riuhtasun ja taas kohta pitempää ja vahvaa. Minä keskityin hieman myös kuvailemaan kameralla videoo samalla. Vapamies väsytteli jo tottuneesti ja parinkymmenen minuutin jälkeen lohi alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Temppelissä se tuli jo niin läheltä että koukkumies ylti tehdä yhdestä kaverista lohimiehen, kymppikerhon kala siinä samalla. Hieno 10.5kg lohi teki kruunun sille yölle. Olihan mahtava lohisessio.
Sanoinkin Heikille että oot kova ukko. Heikki vielä höysti itse asiaa jolle nauroin makiasti, vaikka Tauno Palo niin Heikki Kesti.

Mulla jäi kuitenkin asia hieman mietityttämään kun ajelimme veneellä kohti lohisaarta. Katsoin sitä sarvijaakkoa että miksi se lohi ei sitä ottanut, no eipä niin, se kolmas kala joka otti siinä koskessa oli katkassut siitä runkohäkilän...
Mutta,onneksi oli se Heinä siinä vieressä, se korjasi sen viljan joesta veneeseen.

Sattumien kauppaa, lohenkalastus,niinkuin myyntihommat, ole oikeissa paikoissa, oikeaan aikaan , oikeilla tuotteilla, niin, voit saada lohen tai elämän kaupat tai vaikka molemmat!

Niin ja, Heikistä tuli lohimies!