Green HIGHLANDER 2/0, vuonna -85.

Green Highlander 2/0

(Henrik = Heikki)

Vuonna -85,kauan on aikaa siis...
Pikkusen tarinan tynkää

Olin armeijassa(1.ERVK Oulu) ja olin mennyt sinne kolmanessa saapumiserässä vuonna -84.
Ja kuten olettaa sopii niin asepalvelus ja lohenpyynti Tenolla on meleko huono yhdistelmä, ajattelipa asiaa miltä kantilta vaan.
Niin se jounikin joutui tekemään suunnitelman,ja jo sydäntalvella,kesää varten.
Ja suunnitelmaan kuului "mahoton" määrä kuntoisuuslomia eli kuntsareita.
Ja kun kesä tuli,meikäpä pääsi lähtemään Tenolle kaverini Sakun kans.
Oli siihen pitänyt kyllä juosta,ja kontata,maata ja ryömiä, taas juosta ja suunnistaa,ampua ja hiihtää ja vielä ampumahiihtää. Tähän väliin pitää kehua,mulla on muuten 100% osumaprosentti ja voittoprosentti ampumahiintokilpailuissa,tais olla osallistujiaki 250 varusmiestä.
Oli muuten sitten 14pv lomaa,yes.

Päästiin kohta soutamaan, velipoika asusteli muuten kesän Heikin luona, Isämme vanhimman veljen luona . Veikko oli kesätöissä kalastuksenvalvojana mm. Vetsijoella. Hän liittyi sitten meidän porukoihin. Majoituttiin lohisaareen kolmestaan.

Soudettiin joku lupa kolmestaan ja nihkeetä oli. Oli nihkeetä mutta vastaavasti tosi kosteeta. Vettä satoi alkupäivät ja ukot tuli aina kohtuu märkinä kämpille. Eikä muuten nykässyt...

Sitten ajateltiin tehdä valvontareissu Vetsijoelle.
Isän mielestä myös tunturireissut kääntää tuurin myös Tenolla. Vetsijoelle mentiin porukalla,kalasteltiin siinä alalompolon kahtapuolta ja käytiinpä ylälompossa kans. Ja pyyhkästiin sitten Vuoguliin ja sieltä vetsikkoon. Kohtuu kova reissu oli. Sainkin palautetta kun minun piti ottaa eväät,ja sanoin että hallinnassa, puolikas ranskanleipä ja lenkki oli eväänä kolmeen mieheen. Eihän ne mihinkään riittänyt. Paistettiin minun saama tintti siellä kammin notskilla, ja sitten sen voimin jaksettiin tulla vielä se 12+4 km Vetsikkoon ja lohisaareen. Noin 35km tuli ja rapia vuorokausi meni. Oli lystiä.
Saku sai muuten kolome tinttiä,kaikki tobylla,7 gr hopea/kupari,taivutettu.
Vekellä oli hiljasempaa
Sillä tobylla oli muuten hieno tarina.Saku antoi sen Vekelle kun tultiin tunturista. Sanoi vielä että tätäkö uitat niin saatat sinähi saada jottain... ja Veke sai.Se oli sitten se oikea lohiviehe. Velipoika sai sillä 68 tinttiä ja lohijalan niillä valvonta ja kalastusreissuilla myöhemmin.
72 lohta samalla kamppeella,kohtuu kova peli.
Niin, ja miten se meni?
Otti tammukka, ja siihen hauki,ja sinne meni....

No niin, oltiin päästy saareen
Nukuttiin joku tunti ja rupesin herättelemään poikia,mutta kumpikin pötkötteli autuaan tietämättömänä. Ei minkäänlaista mielenkiintoo lohensoutua kohtaan,väsy oli kova.
Minä olin tehnyt hommia niin kovasti tämän eteen että minä kyllä jaksoin, eikö soutamaan.
Saaresta aloittelin ja tulin pahtakoskeen. Vaihtelin siinä perhoja ja lähdin jatkamaan.
Mulla oli kolme vapaa. Pitkä perhovapa, lasikuituinen, oli siellä veneen perällä ,kahvaosasta oli kiinni siinä tankin korvakkeessa. Siinä soutelin ja kahtelin maisemia,sitten kuului semmoinen kahiseva ääni. Iso lohi,otista päätellen, taivutteli sitä "norsuvapaa", tämä suvun sanavarastoa kyseiselle vavalle, äijän keksimä. Bensatankki liikkui veneenpohjalla ja siitä tuli ne kahinat. Kovat vastasoudut ja aloin kelaamaan tyhjiä pois. JA irti! Voi pirulauta!
Harmitti kun ei pysynyt. Soutelin vielä siihen Henrikin talolle asti ja kelailin vavat pois ja lähdin moikkaamaan Heikkiä.
Heikki oli meleko äkkeellä päällä kun ei oltu käyty useemmin talossa. Eppäili ihan ääneen että meillä on mennyt ns. juopottelun merkeissä siellä saaressa? Kerroin kyllä vakuuttavasti ettei se ihan niinkään oo mennyt(heh), ja on käyty tunturissakin.
Henrikki kertoi kun pahin kiihko oli mennyt että nyt on lohiuutisia, ja varma ottiviehe. Sanoi mulle että tee nyt tuommoinen Green Highlanderi ja mee Uulasuvantoon, se on varmaa,klo 13 pitäs olla huudeilla.
Henrikki soitti vielä Joukolle, veljelleen, että voiko Jouni tulla tekemään sinne Highlanderin,kun sulla on siellä kaikki tarpeet. Jouko toivotti tervetulleeksi.
Minä kyllä kahtelin hermostuneesti kelloa. Se ei ollut mikään simppeli pyörittely, ja siinä oli vielä se keltainen streni runko takaosassa. Ja siivessä tavaraa monenmoista ja klassinen sommitelukin siipineen.
Sanoin Heikille että tässä kuulee kestää kun meen tekee tuon perhon, että jos vanhempi perhomestari olis niin hyvä ja antas nyt lainaan sen omansa. Niin se ihme ja kumma tapahtu. Sain perhon lainaksi.Henrikki sanoi että, suurta varovaisuutta noudattaen sitten uittelet sitä perhoo. Lupasin noudattaa ohjeita ja menin juoksemalla rantaan.
Sidoin perhon siihen norsuvapaan.
Ajattelin että nyt uulaan, hetkinen, pojat nukkuu saaressa. Onnistumisen riemu on parasta porukalla. Ajoinkin veneellä lohisaareen ja juoksin mökille. Herättelin poikia. Saku oli vielä niin väsynyt ettei puhettakaan, Veke jaksoi juuri ja juuri lähteä kun vielä sanoin siitä perhosta, Henrikki sanoi että se on varma.
Niin mentiin veneelle ja uulaa kohti. Oltiin menossa pahtakoskessa kun ajattelin että kokeillaan sitä perhoo tässä. No, laskettin perho veteen,Veke souti ja minä pitelin vapaa kädessä, se taipui heti. Iso tintti otti Highlanderin, hyppäsi ja irtosi. Sanoin Vekelle että tämä oli sissäänajo,nyt uulaan.
Ajettiin suoraan kosken alle. Laskettiin vavat pyyntiin. Veke souti ja minä istuin kun lohiloordi veneen keskellä. Jännitystä oli huomattavan paljon ilmassa. Hiukan sen kivivyöryn yläpuolella ,oltiin ihan norjan rannassa, vene lähti kohti suomea. Aukasin limpparipullon, sanoin velipojalle että kun korkkia ei heitä veteen vaan pistää sen tänne teljon alle, niin se ottaa. Piekana äänsi siinä samalla norjan tunturilla,kohotin katsetta, se ei kerennyt nousta vielä tunturiin, syynä oli se norsuvapa, joka oli luokilla, LOHI oli ottanut sen Green Highlanderin!!
Kaikki menikin sitten kuin elokuvissa ja varsikallion alla Veke koukkasi lohen veneeseen. Se lohi yritti mennä siinä kylettäen veneen ali,oltiin ihan matalassa,siinä rantavedessä. Vekellä koukkaus onnistui mainiosti. 10.5kg kaunis ja kirkas Tenonlohi oli nyt veneessä. Moottorin ääni lähestyi ja kaksi lohestajaa tuli juttusille. Ensimmäinen kysymys onnittelujen jälkeen oli, ottiko Green Highlanderiin. Olivat tunteneet meidät että ollaan Henrikin oppipoikia ja seuranneet mielenkiinnolla väsytystä. Urheiluliiton miehiä, Uunila ja Ilkka, Veke tunnisteli heitä?
Kerrottiin että siihenpä hyvinkin se otti. Tuntui kyllä itsestä ettei se kyllä voinut olla ottamatta ja kaikki,ihan kaikki on mennyt nyt sovitusti.
Sanoin Vekelle että tuosta lohesta kuuluu Heikille kolmasosa. Mentiin Vetsikkoon palauttamaan perho ja ehdottelin kalakolmannesta Heikille perhon lainasta. Heikki tuumasi että ei tuu kuuloonkaan, kun oot kerta noudattanut ohjeita, saanut lohen jne.
Heikki tuumasi että Liisa voisi vielä ostaa sen lohen,Heikin puoliso,Liisa aikoi viedä lohta vanhustentalolle. Sinä saatat tarvita rahhaa siellä armeijassa. Niin tehtiin vielä lohikaupatkin. Sakulla oli jo kotiinviemisiä. Ja minä kun menin sinne Ouluun takaisin armeijan harmaisiin niin siellä ei lohta pöydässä tarvittu,oli sitä vanikkaa ja jarrua...
Kyllä se kannatti talvella "riehua" että pääsi sitten kesällä nauttimaan lohenpyynnistä ja sai lainaan sen Green Highlanderin.

Terveiset Henrikille sinne yläkerran lohivirroille,ehkäpä me siellä vielä nähdään!