Muistojen Teno, Perho oli Kallen Marinaadi

Perho oli Kallen Marinaadi
Muistojen Teno

Kirjoitettu 6/2022

Elettiin vuotta 2013
Olin tehnyt hieman asuntokauppoja rouvan kans keväällä. Löydettiin mukava paikka järvenrannalta ja lopussa kaupatkin syntyi.
Ja minkätakia kerron lohitarinassa asuntokaupoista niin luulen että isommat voimat näitä liikkeitä ohjaa, sillä niin hieno lohikesä oli kyseinen vuosi.
Isoja ja merkittäviä tapahtumia, paljon lohitapahtumia. Ja tätä kun kirjoitan niin tietäisin että nyt olisi taas hieno lohikesä kohdallani, mutta se siitä.

Kävin tenolla kesäkuun ja toisella reissulla heinäkuun alun.
Lohta tuli kyllä ja tyyliin oli tullut että kutsuin asiakkaitani/kavereitani käymään lohenpyynnissä kanssani.
Nyt olin kutsunut kaverikseni Juha Majurin, Juha työskentelee Tokmanni yrityksessä kalastuspuolen ostajana. Tunsin kaverin jo nuoruusvuosilta,saman kylän poikia, Kajjjaanista lähtöisin,nykyisin työmaa Mäntsälässä.

Kesäkuun reissusta jäi muuten yksi tappaus huvittamaan,ehkä siitä pieni maininta.
Olin laittelemassa perhot vapoihin Vetsikon rannassa,majoitus oli silloin siellä, ja ajattelin soutasta Elias nuoran puolen. Vetsikkosuvannossa ei näkynyt soutajia.Sain juuri perhot vaihdettua ja olin pukkaamassa venettä vesille. Siinä linjan alla noin 40m. vedenpinta nousi ylös ja valtava kojamo(iso uroslohi) ilmoitti olemassa olostaan,se oli tullut omalle paikalleen.
Suunnitelma muuttui kerralla.
Äkkiä omat Jo-Lu vaaput vapoihin ja pukkasin veneen vesille. Annoin veneen lipua hiukan alaspäin ja käynnistin moottorin. Ajoin Norjan puolelle ja menin sitä kautta siihen Maaritin kotalaavun kohdalle karin yli.
Laskin jolut veteen ja mietin mielissäni että nyt tärähtää se ennätyslohi. Siinä linjan kohdalla tulin kohti Suomenrantaa ja ajattelin että seuraavalla kierrolla se on kohdillaan.
Niin,ei oo koskaan lohenotti ollut niin "nihkee" tapahtuma, kun kala otti ennenaikojaan ja se paljastui niinkuin pelkäsin,joksikin muuksi,mitä tavoittelin.
8.7kg nousukas kerkesi ennen sitä isoa,semmonen tappaus...
Se iso oli tähtäimessä mutta näin kävi....

Sanoin isälle kun tulin rantaan että meillä on nyt juhannuskala,väärin pyydetty,sivuosuma. Syötiin se muuten juhannusporukalla kotalaavussa aattona ja hyvää oli.

Mennäänpä seuraavaan reissuun.
Sovittiin Juhan kans että Juha tulee Kajaaniin omilla kyydeillä ja haen kyytiin ja jatkamme Tenolle. Maanantaina aamusta aikaisin liikkeelle ja tultiin Vetsikkoon jo hyvissä ajoin. Sitten luvat,saunat ja eikö joelle. Majoituttiin siinä Veken tilassa autotallin päässä.

Olin saanut aiemmin kaveriltani Lehtosen Markolta perhoreseptin. Vihreä/ruskea siipinen perho kantoi työnimeä Kallen Marinaadi.
Pikkusen siitä historiaa.
Kallella ja Markolla,jotka olivat kortteerissa Sirmassa ja soutivat siellä alempana, oli ollut kova ottikampe aiemmin, ja sillä perholla oli tullut jo useampi lohi, mutta nyt oli miehet joutuneet miettimään joutuuko sen ottamaan jo pois vavasta kun ei enää ota. Marko oli ehdottanut vaihtoa mutta Kalle ei ollut hyväksynyt ehdotusta. Sitä vastoin Kalle oli kaivanut pullon kalleviinaa ja puottanut perhon sinne ja sanonut että nyt siihen ottaa kun tämä kunnolla marinoidaan kalleviinassa. Marko oli kahtonut ihmeissään.Ja kun poijat lähtivät taas soutamaan niin perho(nyt jo Kallen Marinaadi)oli ruvennut taas pelaamaan,kympin lohi oli ottanut melkein heti kun perho oli saatu laskettua pyytämään. Ja eikö kala onnellisesti veneeseen.
Niin ja jos muistan oikein niin jonkinlaista myyntipiikkiä oli esiintynyt kalleviinan kohdalla Nuorgamin alkossa kun marinointihommat oli tullut laajempaan tietoisuuteen. Kummia nuo lohimiehet!

Se perho jota muistin huonouden takia hieman muuntelin reseptin saatuani oli antanut jo minullekkin useita kaloja. Lohiluokkaa, jalkoja ja tinttejä. Silloin on perho kohillaan kun tulee kaikenkokoista.

Se meillä Juhan kans oli nyt pyynnissä, ja muutama muu varma perho. Nyt oli itseluottamus huipussaan.

Ja kun soutaa läksimme siitä Vetsikosta klo 21 niin ensimmäinen kalakuva otettiin jo 22.21 tinttisaaressa Vetsikkokoskessa. 5.5kg lohi tärähti Marinaadiin ja Juha väsytteli kalaa kuin vanha konkari. Niin oli reissumme saanut upean alun. Muutama pienempi kala vielä sille yölle rikastutti elämäämme!

No sittenhän jone teki normaalit,eli, ku lohihommat oli lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin niin sitten lähettiin pyytämään sitä isoa lohta,lohisuvannosta,tuutiosta,ruunesta ja vetsikkosuvannosta seuraavalla luvalla,vaihdettiin vähän tyyliä ja vehkeitä ja senhän tietää, sillä luvalla kerran vavannokka hieman "kahahti", ei muuta.
Mutta mukavat jutut meillä oli siitä huolimatta,elämän kulkua kertailtiin siellä ja täällä.

Tultiin Vetsikkoon ja mietin taktiikkaa jo seuraavalle illalle. Jututettiin poikaani Juusoa siinä kentällä sitten päivällä kun oltiin nukuttu. Kyseltiin lohiuutisia, Juuso kertoi ettei mitään, mutta sanoi samalla että igloon boksin saranoissa on kuulemma jotain häikkää kun ei meinaa kansi pysyä kiinni. Tämmönen igloo ollut meillä siinä sitä varten että lohi(-et) voi olla siinä kylmässä jos niitä ei kerkiä tai jaksa heti laittaa jatkojalostukseen. Menin tietenkin heti boksin luo ja kahtelin niitä saranoita,ei näissä kyllä näytä mitään vikaa olevan mietin mielessäni ja varmistukseksi ajattelin vielä aukasta kannen. NIIMPÄ, poika perhana ketutti meitä,siellähän se Juuson 8kg lohi köllötteli kylmässä,ihan säikähin kun avasin sen boksin. Poijalla oli suu messingillä kun sai vähän iskää vejättää...
No onniteltiin lohesta, räsäsellä,sillä erikois räsäsellä...

Niinseon
Jos haluaa pitzaa mene pitzeeriaan
Jos haluaa tehä maalin niin mene maalille
Jos haluaa saada lohen niin mene joelle,lohijoelle,eikä muuten ole hienompaa kuin Teno,sieltä sen saa....

No me läksimme soutamaan. Perhot oli taas pääosissa ja alaspäin lähdettiin. Sitten oli kyllä ihmeellistä. Kaloja oli vaikka kuin paljon kiinni,oli otteja lisäksi mutta mikään ei vaan pysynyt kiinni. Siinä se yökin meni, Juha kävi melkosilla kierroksilla kun mikkään ei pysynyt kiinni. Mietin mielessäni että ehkä kuitenkin ahkeruus kovan onnenkin voittaa kun tälläsin venettä temppeliin, siinä oli meillä käynyt nykäsemässä aiemmin. Marinaadi oli vasemmalla puolella ja kun käännin siellä Norjan puolella venettä hiukan yli neljän aamulla,vavannokka aloitti harrimaisen nykimisen, nyt oli tosi kyseessä, vetäsin muutaman rivakan vedon, sitten vavannokka taipuili jo vähä enemmän. Juha veivasi tyhjiä pois ja tarttui kalavapaan. Juha ilmoitti kun kelaili kalaa veneen viereen perisuomalaiseen tyyliin ja viimeisten kokemusten perusteella,että varmaan tämäkin karkaa. Mietin että aika hyvin sain kuitenkin vastanykyt soudettua ja kala ei lähtenyt heti kohti. Nyt se hyppäsi veneen vieressä, isompi lohi, mutta meidän molempien katse oli muualle kun molemmat korjaili hieman asentoa veneessä niin ei tarkkaan saanut vielä selvää pelikaverista. Ja sitten mentiin, 150 metriä ylöspäin ja flipfläp hyppysarja siihen syöksyn päälle. Nyt ilmoitin Juhalle että nyt puhutaan jo 15kg kalasta, voimaa oli,nopeutta oli, ja kirkautta oli. Hieno kala.
Niin pelattiin kalan kans, Juha oli hiukan jännityksissään mutta kalaa väsytteli kyllä taitavasti. Ajattelin jo että tuota ei saaha kyllä ennen kalkkukoskea kyytiin niin annoin jo ohjeistusta miten mennään tuo koski. Viedään kala Suomenpuolta. Ja kerroin vielä että yritä pitää kala mahdollisemman lähellä venettä niin ei pääse pyöräyttämään siimaa kiven taakse,yritän hoidella sitten itse airoilla loput. Päästiin koskesta läpi ja tultiin ylä-peuraan. Lohen voimat alkoivat jo väsyä. Syöksyt lyheni ja kala alkoikin jo käydä melkein koukkaus etäisyydellä. Muutaman kerran lohi pyöräytti itsensä veneen alle,ne on ne vaaran paikat, jotka jo tiedettiin ja hienosti hoidettiin. Sieltä se sitten tuli, oltiin aika matalassa jo kun koukkasin, hiukan ennen sitä niemennokkaa, ja lohi, nyt se oli veneessä ja slupukkaa annoin huolella. Katselimme sitä lohta lumoutuneena, olihan hieno kala. Ja se kala oli nyt meidän.
Onnittelut,kaatikset, ja kalan punnitus jo samantien. 15.6 kg. Moottori käymään ja kohti vetsikkoo,se oli nyt siinä!
Kallen Marinaadi oli pelannut taas!

Päästiin Vetsikkoon, kuvia rannassa ja pyynnin kertausta. Lähettiin pikkusen juhlistammaan tappausta kämpille.
Sanoin siinä Juhalle että nyt kyllä vedätetään myös Juusoa tänä aamuna. Juusolla oli asiakas soutua jo heti aamusta. Laitettiin kala iglooseen. Otimme hiukan konjakkia ja lissää konjakkia, kertailimme tapahtunutta. Sanoin Juhalle että kohta Juuso heräilee ja tiedän miten sen saan menemään boksille. Jäädytettyjä vesipulloja oli boksin pohjallinen.
Ai niin, otimme taas konjakkia,ja ehkäpä vielä toiselle vavalle,heh. Ja Juuso heräsi, tuli pihalle talolta kun huomasi liikettä möksällä ja tuli kyselemään kiinnostuneena miten oli yö mennyt. Kerrottiin Juhan kans kirkkain silmin että ei meillä oo nykäsyäkkään ja sillä tultiin jo ennen aikojaan pois, sanoin myös että oon huolestunut siitä sinun kalasta, kohta se varmaan menee pilalle.... poika meni oudon näköseksi ja sanoi että hänpä jatkojalostaa sen kalan hetimiten. Juuso meni vauhdilla igloolle ja tuli muuten vielä kovemmalla vauhdilla takaisin, hymy oli korvissa. Sanoin poijalle että isä maksaa "potut pottuina" ja muistutin vielä että se meidän kala on melkein kaksi kertaa isompi kun se aiempi kala igloossa... jotenkin näin se meni.
Makeasti kyllä naurettiin,oikein porukalla.
Voi että on lohenpyytäjän hyvä olla!
Reissumme oli onnistunut!

Kalle Veikkolaisen muistolle!