Tenolla -88, Döörini ensimmäinen kerta
Tenolla taas -88
Kesä oli tullut ja tenonreissu läheni. Kaksi isoa asiaa,ehkäpä kolome isoa asiaa oli tapahtunut elämässäni.
Olin ostanut talvella ensimmäisen hyrräkelan,ambassadeur 7000c. Sitten olin ostanut ensimmäisen omistusasunnon 35.5m2 rivitalo osaketta Kajaanin lohtajalta. Muutin siihen 8.3.1988. Kämppä maksoi 165 000 markkaa.
Niin,se kolmas asia. Kun muutin siihen yksiöön niin tuleva rouva Lukkari muutti siihen samalla oven avauksella, ja tässä sitä on mennä jykerretty yhdessä myötä ja vastamäessä...
Se tuo ensimmäinen hyrräkela oli niin arvokas että melkein noin puolet lohkastiin minun kk palkasta että sain sen omaksi.
Auton apumiehen palkka ei ollut kyllä mitenkään jäätävä.
Kauppapaikkana oli Urheiluliike Tikkanen Sotkamossa. Kaverini Jööki (Tikkanen)sai puhuttua minulle että tuskinpa ilman tuota kelaa pärjäät lohihommissa tai sinnepäin ja kaupathan siitä tuli..
Kokeilin sitä ambassadeuria talvella aina salassa ku en uskaltanut esitellä sitä tulevalle puolisolleni.
Mietin ja arvostelinkin myös omaa harkintakykyä,kun olin mennyt ostamaan kelan kaiken muun puutteen keskellä. Eikä kyllä uskaltanut mainita asiasta puolisolle. Sitten loppukeväällä tuli oikea hetki , kun kaverini Matti Y-O tuli kylään puolisonsa kanssa. Kahvipöydässä lipsahteli jutut tietenkin tenon puolelle ja siinä hoksasin että nyt täytyy tuoda asia esille. Hain kelan piilosta ja kerroin ylpeänä hankkineeni tulevien kesien "väsytyskoneen". Siinä siitä veivailtiin Matin kanssa, ja olen kuullut asiasta jälestäpäinkin että kelan omistajalla oli ollut omistamisen ylpeyttä esitellessään tuotetta. Rouvakin on huomautellut joskus asiasta,ylpeä ja onnellinen oli kuulemma ollut fiilis "piilottelijalla".
Tämä pääsikin sitten myöhemmin näyttämään kykynsä lohenväsytyksessä, ja parasta on pistänyt pöytään siitä asti, oikein valittu!
No nyt ollaan jo Tenolla. Ollaan Vetsikossa leirintämökkeissä Joukolla.
Tuleva appiukko ja anoppi oli ajatelleet että he kuskaavat nuorison lappiin ja itse kiertäävät norjan kautta takaisin Kajjjaaniin.
Majoituttiin sinne 6 mökkiin ja ajatelmana että ollaan pari yötä täällä porukalla ja Jaska ja Paula lähtee ajelemaan Norjaan ja me siirrytään Anna-Maijan kans Lohisaareen.
Nyt muuten tiedostin seuraavan asian. Appiukko taitaa pittää minua jonkunsortin kalamiehenä. Nyt varmaan pitäs näyttää jottain, että vaikka Orionin peräkonttiin saatais matkamuisto kotiin viemiseksi appiukolle tenon lohen muodossa.
Luoja varmaan ajatteli että auttaa pikkusen jonea tässä alkutaipaleella. Kävi nimittäin niin hyvin että kun lähin laskeskelemaan tiistaina päivällä pahtakoskeen ja olin valinnut semmoisen Kuhmolaisen, mudler mallisen perhon yhteen pitkään vapaan jota pidin sivulla soutaessa. Perho oli n:o 6 streamer koukkuun sidottu.
Niin, kävi niin hyvin,että siinä kuninkaan kiven yläpuolella se pitkän perhovavan kärki alkoi taipuilemaan, ja harrina minä sitä pidin alussa. Mutta niinvaan se kääntyi lopussa jalkaluokan kalaksi, ja pikkusen minä siinä tuulessa jouduin hiukan touhuilemaan ylimääräistä että sain kalan veneeseen.
Hyvin kävi kuitenkin ja 4.5kg tenolaista lohta lähti sitten Paulan ja Jaskan matkaan kohti Kajaania ja me siirryttiin venneellä lohisaareen mökille majoittumaan.
Se oli vähän nihkeetä se alkutaival siellä saaressa lohien suhteen,mutta sitten alkoi sataa ja vesi nousi. Oli heinäkuun loppuaikaa, ja se muuten tiesi hyvää,se veen nousu.
Kaivelin perhovehkeitä esille ja tekasin morottajasta muunnosta. Pieneen koukkuun sidottu, numero 4 ja yksihaarainen koukkumalli.
Sadekamppeet niskaan ja joelle.
Lähdin lohikoskesta,muita ei näkynyt, ei missään, sen verran sateli.
Laskin vieheet ja liputtelin pääsäntöisesti sitä norjan reunaa. Morottaja oli siinä ambassadeur vavassa. Alhaalta lähestyi vene kun olin siinä vielä suvannon yläpäässä. Velipoika Y-O Matin kans tuli heittämään tobya siihen lohisuvantoon. Poijat meni minun yläpuolelle ja alkoivat heitellä, sanoivat ohimennessä että lohta olisi nyt kovasti liikkeellä. Tolokkua tulee soutuun heti lisää ja odotus on kova että hetkellä millä hyvänsä se vapa taipuu ja niinhän se taipui....
Mutta kun oli ne saekamppeet ja nehän kahisee kyllä reilusti. Vavan nokka johon kala otti oli vain hiukan veneen laidan ulkopuolella,niinkuin siihen aikaan oli tapana. Kuului myös outoa "sirinää". Mietin että mitä tässä tapahtuu?
Pyörähdin ja katsoin onko pojilla kala kiinni. Molemmat heitti yhtaikaa, ei ollut. Sitten näin että minun veneenlaitaan pitkin menevä vapa taipuili, ja siinä oleva dööri oli rakennettu herkällä räikällä joka ei hirveenä "räikättänyt".
Tällä kelalla kärsii otattaa kalan vaikka ei olisi itse valmiina,räikkä oli niin hienotunteinen, säästyy housupyykiltä,tämä housupyykki tilanne saattaa tulla eteen vanhalla pokakelalla, niissä on muuten soundia
No, kala oli kiinni ja siihen morottajan muunnokseen se otti. Ja kaikki meni kohtuu mukavasti ja sain koukattua kalan jo ennen tuution lähtöpaikkaa.
9.5 kg lohta muunnoksella ,yes!
Tuli semmonen fiilis että tämä saattaa alkaa kohta kulkea.
Loppuajan saldo oli vielä noin parikymmentä kalaa, sillä reissulla. Tinttejä suurin osa.
Nämä alkoi olla vuosia jolloin hoksasin tenon kalastuksessa jotain jolla oli suuri merkitys myöhempien lohisaaliiden kanssa. Ajattelen myös että omasta mielestä tintti luokan lohi on tämän joen hienoin kala, ja sen kalan pyynnissä minä aloinkin olla jo kohtalaisen hyvä muutamien vuosien päästä. Mutta siitä joskus myöhemmin...
-jone
