Pilikku Perhoa Uulassa

Lohitarinaa

Ajelin tenolle 2010 vuonna heinäkuun 12. päivä kesän toiselle reissulle.

Matka meni mukavasti.Kun pääsin Vetsikkoon puoli kaksi yöllä talonväki oli toiminut sovitusti. Isä oli käynyt hakee kalastusluvan ja se ootteli keittiön pöydällä. Kahvea oli pullossa ja olipa äiti tekassu poijalle hiukan huikopalaa. No,mikäpä siinä,eiku ladosta vavat/kalalaukku ja liukupenkki ja rantaan.

Ja se näky mikä näkyy siitä törmältä kun kävelet siihen, se on jotakin, vahva ja voimakas, Teno!

Poika oli ylhäällä soutamassa, Juusolla oli ollut aika nihkee pari viikkoo, vähän tapahtumia.

Laittelin vieheet ja lähdin siitä rannasta. Ei nykyjä kun liputtelin Uulan lähtöpaikalle pieneen jonoon.

Kahtelin perhorasiaa olin tehnyt tähän jo taktiikan ajomatkalla. Kolme Pilikkua ja se ruma sininen Jo-Lu vaappu vaihdokiksi.

Sen verran haastelin siinä muita että kuulin pientä piristymisen merkkiä lohiotteissa, muuten oli ollut nihkeetä. No, joku oli kumminkin saanut Uulasta lohen.

Tuli minun vuoro, laskin perhot vauhdilla ja soutaa sipasin siihen karin alapäähän. Elias nuoran suuhun. Hinkkasin ne kivet ja liputtelin sen karinlaidan. Hoksasin siinä että se norjan kallion alapuoli menee mustaan "lätinään" eli siihen tulee hyvä seisahuspaikka lohille.

Otin rajut vauhdit ja vetäsin siihen kovassa liussa käännöksen, ja jumaliste miten vasen vapa taipui,iso lohi,muttei pysynyt.

Otin uudet vauhdit ja tulin taas keskeltä liussa,nyt keskivapa ihan mutkalla, iso lohi ja irti. Uudet vauhdit ja taas tultiin,sama kohta,kovalla vauhdilla, nyt otti jo ennen käännöstä, oikea vapa taipui syvään, iso lohi, ja irti. Vielä kerran pojat...

Niin tulin taas keskeltä,vauhtia, ja liukuun,kova käännös, vasen vapa ihan mutkalla, iso lohi ja irti, Voi Perkele!!!

Nyt ei pysy

Sain kikkailla siinä kun olin jonon viimeinen mies, mutta jatkoin matkaa, olin ihmeissäni siitä huolimatta. Tämä pitäs olla nihkeetä, varttiin oli jo neljä ison lohen ottia.

Otin keskivavan pilikun pois ja laskin jolun tilalle ja asetin sen naulaa vasten. Se sinertävä ruma jolu, toimii Uulassa, poikittain kovassa soudussa.

Ja keskellä Uulaa se rulla naukasi ja lohiluokan kala oli kiinni. Rituniemen alapuolella koukkasin lohen veneeseen, jolua oli suupielessä. Tähän voi luottaa...

Lähdin ajelemaan oottopaikalle, kovassa lohikiimassa.

Pääsin rantaan ja Karjalaisen Veikko oli siinä, tullut uulan alapäästä, ja 12kg lohi oli onnellisesti veneessä. Veikko kysyi että sinäkin sait, minä että joo.

Oliko iso ? Sanoin että noin kymppi, muttei oo puntari matkassa, poika oli vienyt puntarin kalalaukusta. Veikko punnihti sen minun lohen, 9.7kg. Hyvä kala.

Veikko aikoi viedä kalansa siihen Soldatkin mökkiin, oli vuokrannut kämpän Maurilta.

Ja mulla oli latu taas auki.

Vieheet veteen, kolome Pilikkua. Nyt nopeesti siihen mustaan lätinään. Kovat vauhdit, liukuun, hirvee taivutus ,iso lohi, ja irti.

Uusinta, uusinta, uusinta, uusinta ei ottanut enää.

Matka jatku. Jo-lu keskeen.

Taktiikka, siltä isolta lohelta puuttuu naaras nyt siinä Uulan keskellä, se on mulla veneessä. Se ehtii sitä nyt, miettii että mihin se meni puolituntia sitten ja siihenkö jolu tulee niin taipuu...

Tulin siihen, mutta kerron nyt ensin jotain Pilikusta, hyvästä perhosta.

Mulla on niitä perhorasiassa aika monta vaikka mullei niitä perhoja paljon oo muuten.

Mulla on pilikkuja jolla on tullut, mulla on niitä Pilikkuja millä on tullut noin 10 lohikalaa, sitten muutama niitä jolla on tullut vielä vähän enemmän. Nyt on ne vavoissa jolla on tullut vähän enemmän. Yksi niistä on Isän tekemä, pitempi kolmihaara, n:o 8,viidellä silmähöyhenellä. Käynyt välillä äijällä remonttihuollossa kun yksi silmähöyhen lähti irti. Ajattelin ettei haittais, kun on vielä neljä, mutta ei nykyäkään jos yksi puuttui. Ja soutelin sillä pari päivää silloin.

Nyt se oli tikissä taas.

Ok, tulin siihen Uulan keskelle. Kovalla vauhdilla poikittain, jännitystä, tässä se on, kohta taipuu...Kun rupeen kääntämään niin taipuu muttei jolu vaan se äijän tekemä Pilikku, melkonen posahdus samalla, vasen kela valittaa ja vapa taipuu, Yes.

Sitten mentiin. Kala oli vahva ja veteli melekosia vetoja. Se otti neljän aikoihin ja olin menossa jo siinä kalukun lähtöpaikan kohalla 12 min myöhemmin. Ajattelin että yritän koukata ennen kovinta koskee. Kiristin oottopaikan kohalla rullaa sormella, kala oli moottorin kohdalla menossa alaspäin. Lohella voimat ehtyi, pää meni pohjaan mutta pyrstö osa jäi pinnalle ,ihan pystyssä se oli moottorin kohdalla. Siirrin nopesti vavan vasempaan käteen,ja työnsin sitä kohti keulaa, astuin samalla pari askelta ja koukkasin siihen pyrstön eteen. Vapa pois, roikutin lohta pää alaspäin, se ei potkassut kertaakaan. Slupukkaa seuraavaksi, lohi pötkölleen veneen pohjalle ja nopeesti kone käyntiin. Miehet tervehti rannoilta.

Lähin ajamaan vetsikkoon. Katsoin veneen lattialle. Jumaliste, tuo on kaksi kertaa isompi kun tuo toinen. SE voi olla se kakskymppinen. YES.

Olin menossa temppelin kohdalla kun Juuso soitti. Sanoi ettei se ota, kysyi miten mulla?

Katsoin kelloa, sanoin että elin lohensoudussa elämäni tuntia. Mulla on ollut viisi ison lohen ottia, lisäksi 9.7kg veneessä yhden toisen lohen kanssa, se lohi näyttää kaks kertaa vielä isommalta. Enpä ollut ajatellut että ne isän saamat lohet ei hirveenä poikaa lämmittänyt, Juuso noitui ihan ääneen...

Ajelin vetsikkoon, sain puntarin. 117cm ja 17.82kg, oma ennätys.

Oli se tunti lohensoutua jossa oli kyllä tapahtumia kerrakseen!

Tenoa ikävä, aina.

[https://www.facebook.com/100054483293315/videos/pcb.1045539837272116/1070794994532383]

Pilikku perho piti minua aikoinaan ns.lohen syrjässä kiinni