Pilikku kuumetta Vetsikossa
Tauti alkoi oireilla Tenolla Vetsikkokoskessa juhannusviikolla kesällä 2005. Perättäisillä laskuilla soutaen, tuli kolme kalatapahtumaa kyseiseen kamppeeseen (se oli silloin vielä nimetön). Noin 6 kg kalan väsytys ja karkuutus näistä keskimmäisenä ja pari kunnon nykyä.
Tästäpä alkoi tauti levitä. Seuraavana päivänä oli kalakaverini vonkaamassa reseptiä, aikoi lähteä yöllä joelle soutamaan.
Oli muuten kaverilla kerrottavaa sit aamulla, yli kympin lohi veneessä ja useita tapahtumia kyseiseen perhoon oli yön ja aamun saldo Jukkiksella.
Itse tuli huilattua tämä kyseinen vuorokausi ja kerättyä voimia tuleviin koitoksiin ja tekaisinpa siinä pari kimalle sarvista pilikkua, vähän niin kuin varalle tulevan yön koitoksiin.
Pilikku rupesi pyytämään. Rupesi vavat taipumaan ja rullat valittamaan.
On hieno tunne kun ”kalamiehestä” tulee KALAMIES. Tosin pientä ja vähän isompaakin seikkailun makua oli siinä kesän ensimmäisen lohen saantitapahtumassa.
Oli tullut hommattua semmoinen soutajan liukupenkki, joka oli neitsytmatkalla. Joella semmoista käytetään jo aika useassa veneessä, sillä saadaan soutajan jalat kunnolla mukaan soutuun.
Soutelin siinä nyt Tuvdas suvantoa, elikkä sitä lohisaaren suvantoa. Oli semmoinen tuhnukeli.
Satoi tihkua. Ilma oli yllättävän pimeä ja se haisi lohelle. Noin 150 metriä ennen sähkölinjaa se TAPAHTUI. Vapa taipui, nopea reagointi, vastanykäisyt airoilla, muita vapoja pois.
Tämmöinenhän se on se resepti millä mennään kun kala ottaa. Huomasin ihmeekseni siinä kun otin ensimmäisen tyhjän pois että veneestä puuttuu toinen airo. Airo näkyi menevän siinä veneen alapuolella noin 20 metrin päässä.
Oli ilmeisesti tullut semmoinen ”lievä” koordinaatio häiriö siinä H-hetkellä.
Niin siinä oltiin yhdellä airolla telkkuamassa jokea alas lohiluokan kalan kanssa. No, loput tyhjät pois, ja alkoi väsytys sessio. Kala teki muutamia syöksyjä ylävirtaan. Noin viiden minuutin päästä alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Tuli läheltä venettä ja eiku koukkua kylkeen. Nostin lohen vedestä. Juuri kun ajattelin että ompahan hyvän kokoinen, meni nostokoukun varsi poikki ja lohi tipahti takaisin Tenoon.
Sydän kyllä pamppaili jo aika raskaasti, mutta keveni hieman kun rulla alkoi uudelleen valittaa.
Kala vetäisi heti noin pari-kolmekymmentä metriä siimaa.
Kiinni tuntui vielä olevan ja ilmeisesti hyvin kun kestää tämmöiset tapahtumat. Siinä sitä taas oltiin, yhdellä airolla ja ilman nostokoukkua menossa alavirtaan. Ratkaisu piti tehdä, joessa oli jo airo ja puolikas nostokoukku, ukko kai sinne olisi varmaan jo mennyt seuraavana.
Vetäisin koneen käyntiin ja ajoin siihen alemman Lohisaaren rantaan. Väsytys jatkui rannalta.
Meni viisi minuuttia ja menipä vielä toiset viisi minuuttia ja lohi ei tullut viittä metriä lähemmäksi rantaa.
Alkoi turhauttamaan. Omat persaukset joelle päin, vapa olkapäätä vasten ja kävelyä katajikkoon. Katse taakse, lohi lötkötteli kivikolla, YES. Nostokoukun jämä oli lohella vielä selkäevän alla. Lohi oli kyllä tosi hyvin kiinni, perho oli syvällä suussa ja uskallanpa väittää että tämän kalan kanssa olisi voinut herkutella väsytystapahtumaa. Puntarointi osoitti lohelle tarkaksi painoksi 11.6 kg. Airoa ei löytynyt, elikkä tuli menetyksiäkin lohelle.
No eiku Vetsikosta vara-airo peliin ja homma jatkui. Pari tinttiä tuli vielä kyytipojaksi Pilikulle sille yölle.
Sitten Tauti jatkoi kulkuaan ja juhannus aattona oli Pilikku myös kovassa vedossa. Yöllä, peräkkäisillä laskuilla tuli Vetsikkokoskesta 11 ja 5 kg:n kalat. Olin silloin joella yksin, ei ollut rantamiehiä ja eikä muita soutajia.
Äkkiä sitä kyllä saapi porukkaa paikalle, pienellä tekstiviestillä, ilman puhetta.
Ja taisipa nämä innokkaat rantamiehet Markuksen johdolla lähteä koskelta muutamaa kalatapahtumaa rikkaampana aamulla.
Pilikkuja piti tekaista jo usealle kalakaverille ja reseptiä kertoa vieläkin useammalle. Perhoa likosi joessa siellä sun täällä.
Kalatapahtumia alkoi myös tulla sieltä ja täältä. Sillä saapi, millä pyytää. Tosin Pilikun puolustukseksi voisi kyllä sanoa että mitenkä ne lohet osaakin valita sen sieltä muiden vieheiden joukosta, välistä tai laidalta.
Kalatapahtumia ja saatuja kaloja tuli Pilikulla kesällä 2005 ylivoimaisesti eniten. Pisteenä Iin päälle oli kesän toisella reissulla elokuussa 10,2kg lohi. Hieman jo tummunut asentokala otti lohisuvannosta kuparikierteellä tehtyyn Pilikkuun.
Myös poikani Juuson tekemä Pilikku oli meillä, isä Nilssin kanssa oikea luottokampe silloin elokuussa. Viisi kalaa oli perhon saldo. Kesä 2005 oli Tenolla Pilikun kesä. Suosittelen Pilikkua kun ilma on pilvessä. Vesisateella se on jo varma, kun sitoo kimalle sarvet. Myös sumulla, sinisillä sarvilla on pyytävä peli parhaasta päästä. Asentokaloille kannattaa tarjoilla kupari kierteellä. Kierteestä sen verran, tiheäkierre kiihottaa tinttejä ja harvakierre lohia!
Terveisin Jouni Lukkari