Lohisaaren hopea, muistojen Teno

Joskus 90-luvun vaihteessa, isä Nils oli tehnyt perhon Lohisaaressa, antaen sen mulle testiin kun olin lähössä soutamaan saaren rannasta, ja sanoen vielä, että "elä vaihda jos ei heti nykäse". Ajattelin kun läksin siitä rannasta, että jos ei heilahda vapa ennen sähkölinjaa(noin 300m) niin varmasti vaihan perhoa. No eipä tarvinnut vaihtaa, siinä oli kuusi kalatapahtumaa tunnin sisällä, joista kaksi tinttiroista ylös asti, lohijalan karkuutus ja ison kalan otti kans. Silloin alkaa perho olla aika kohillaan kun kelpaa useamman kokoluokan kaloille.

No, viimmeinen kala sillä perholla olikin sitten 10 kg lohi Ruunen kaidemontusta, joka sitten särki siitä helan ja se perho joutui arkistoon. Taispa olla kymmenes kalakin sillä perholla kaikkiaan.

Siinä oli kyllä aika jännä tapaus. Huomasin kun väsyttelin sitä lohta, että kala on aika huonosti kiinni kun sain kalan veneen vierelle. Ajattelin että koukkaan heti kun tulee hollille, niin ei jää harmittamaan jos se karkaa ”koukkaamattomuutta”. Sieltä se kala lopussa tuli, meni aika syvällä , ja minä koukkasin. Just kun olin nostamassa sitä kokonaan vedestä veneeseen huomasin että koukku on vaan selkänahan alla. Tiesin, että jos nostan kokonaan ilmaan ja kala tipahtaa, niin sillä on suuret mahdollisuudet siinä karata, siima voi käydä löysällä. Mietin hetken, kala oli ihan liikkumatta. No, sitten kuningas ajatus, tyrkkäsin nostokoukun pois lihasta ja ajattelin että saan koukattua heti uudelleen hiukan syvemmältä. Heti kun pukkasin koukun pois, kala ampaisi kuin luoti kohti ylävirtaa, en kerennyt koukata, mutta se kääntyi muutaman metrin päässä ja täyskäännöksellä takaisin samasta kohti missä oli roikkunut koukussa. Silloin koukkaus onnistui ja sain lohen onnellisesti veneeseen.

Kerroin tämän tapauksen myös Isälle, isä pyöritti päätään, kova poika tai jotain se sanoi, on ollut kyllä tilannetta tuossa, ja sanoi että eipä oo kuullut vastaavaa, hermoton kaveri. Sanoin äijälle että kun on vastuussa vain itselle, niin tämmöset on mahdollista.

No sitten kulu vuosia, ja taispa unohtua koko perho.

Kerran sitten juolahti mieleen että millä yllättäisin äijän Vetsikossa, itse olin Kajaanissa, Päätin sitaista äijälle kaksi perhoa testiin täältä Kajaanista ja ei siinä kauaa tarvinnut miettiä minkälaista perhoa rupesin väsäämään. 2/0 ja 4 numeron koukkuun hieman parannetun version tästä hopea runkoisesta. Laitoin vielä kirjelmän mukaan jossa kehoitin olemaan vaihtamatta perhoa jos ei heti nykäse ! Olihan se kuulemma nykässy (2h laskua), vaan kun ei muuta niin ilmeissesti oli joutanut ö-mappiin perhot.

Ja taas kului vuosia , olimme veljeni Veikon kanssa soutamassa, sen kesän viimeinen lupa yö itsellä, oli loma lopullaan ja lähtö Kajaaniin päivällä. Tintti oli veneessä ja klo 4:n pintaan aamulla, eli ei oikein räsäkkää meinikiä ollut .Viimeinen lasku pahtakoskesta talon rantaan oli vielä tarkoitus soutaa. Siinä kateltiin jo otti vehkeitä ja perhorasioita melko tarkasti läpi ja eikö se meikäläisen silmään ottanut tämä perho Veken rasiasta, joka oli oikeesti äijän rasia, oli taas Vekelle lainannu vermeet (unohtanu takin taskuun). Sanoin Vekelle että tuo on varma.

No sitastiin perho siimaan ja 2 minuuttia soutua ennenkuin otti (6kg) ja uusi lasku ja 2 minuuttia soutua ja 2 kg. Ja hyvällä mielin pötköttelemään. Jätin perhon taas isälle ja ajattelin että sillä kyllä lohen hinta halpenee. Vaan lieköhän muistanu äijä uittaa koko loppu kesänä sitä perhoa?

Ja niin meni taas vuosi ja laiskana miehenä en kehannu sitaista ees kopiota kyseisestä perhosta. Tenolle tultua etintä käyntiin ja ei sitä perhoa, tätä kyseistä löytyny ei sitten mistään rasiasta ja toissa kesä meni taas pyytämättä koko kamppeella, ku ei tullu mieleenkään sitaista sitä paikanpäällä.

No talavella tuli tuli tehtyä tämä kyseinen perho ja kesä 2001 näytti oisi sillä tainnu saaha lohia "läjäpäin" muinakin kesinä, jolloin se ei ollut pyynnissä.

Suurin lohi oli tasan 10 kg, joka otti siitä Apulehden mökin yläpuolelta. Mukava muisto siitäkin.

Rouva oli tulossa juhannukseksi sinne Vetsikkoon, puhelimet oli jo "Keksitty" ja hän yritti soittaa, mutta kun en ollut vastannut, Anna-Maija oli sanonut Vekelle ,jonka kyydissä tuli, että lohtakohan se siellä väsyttää kun ei jouda vastaamaan, kuinka oikeassa hän olikaan, lohtapa hyvinkin ja mukavan kokoista. Tämä käytiin läpi kun tulivat paikalle.

Ja muutenkin edelleen tuttu tyyli jatkui, tuli jalkoja ja tinttejä, se on silloin aina kohillaan. Pitäähän se tämmönen pyytö ihan nimellä ristiä ja siihen perheen nuorimmainen kehitteli tämän nimen: LOHISAAREN HOPEA.
4,6 kaksihaara tai 2/0 koukkuun sidottu, vaatii hieman aurinkoa, joltakin kantilta, koskissa pelaa erittäin hyvin.

Muistojen Teno