Musta Ottiperho

Mulla oli ollut perhorasiassa perho jolla oli tullut kalaa melkoinen määrä. Mutta joku siinä perhossa oli ettei se päässyt pyyntiin kun siinä tilanteessa ettei muilla tullut mitään, itsestä tuntui siltä, sitä jotenkin panttasi. Ehkäpä se johtui siitä että se ei ollut oma tekemä. Isä Nilssin pyöraytyksiä veikkaan. Niimpä nytten kun ajelin vetsikosta, sen reissun viimeiselle laskulle tuutioon, se perho oli nyt vavassa. Ajattelin antaa sille hiukan peli aikaa. Ja mikäpä siinä, sehän oli antanut minulle jo aiemmin oman ennätysloheni, ja tästä samaisesta Tuutiosta(tuvdas). Silloin siitä polkukiven kohdalta taivutteli kojamo onkea tosissaan ja olihan virkeä kala, hyppi paljon ja juuri silloinkin kun olin sitä koukkaamassa, lohi tuli ylhäältä pinnassa kohti venettä, juuri kun olin ylettämässä, kojamo sukelti pohjaan ja tuli kuin luoti ilmaan veneen toisella puolella, niin että pyrstö pamahti veneen laitaan. Olihan se poksaus, niin että kajahti. Mutta pysyi kiinni ja sain sen hetkeä myöhemmin koukattua. Silloin tuntui, että suurlohi, yli 15 kg sai kyllä suun maireaan asentoon. Kesä oli ollut hieno, sekin, ja vei lohenpyynnissä mieltäni yhä syvemmälle pyynnin saloihin…

No nyt soutelen sitä tuutiota, alan tulla niillemain missä koukkasin sen ennätysloheni silloin aiemmin. Mietin sitä perhoa, olin käynyt jo kerran suomen puolella kääntämässä veneen ja olin tulossa Norjan rantaan. JA helkatti, kun käännän venettä norjan rannassa se ottiperho vapa taipui, naps. Pienoinen lohiluokan kala täräytti vielä kiitoslaskulla kiinni ja eikö lohi veneeseen, paremmalle puolen laitojen.

6,5 kg ruutia….

Kahtelin sitä perhoa. Ei siinä enää montaa karvaa olut siivessä jäljellä, kolme mustaa ja yksi keltanen, jos hiukan kärjistän. Ja otti silti.

Lähdin ajelemaan kohti Kajjjaania. Se perho pyöri mielessä. Mietin että mikähän siinä on se juttu. Mietin sitä niin paljon että meinasin jo että juttu alkaa siitä helasta, se punertava sävy, ihmepunanen, sekö se on se avain tähän pyyntiin? Siitä se lähti käyntiin. Pyrstööhän siinä perhossa ei ollutkaan.

Sitten soitin jo pojalleni että minusta tuntuu että oon ratkaissut yhden ongelman. Taijan tietää mihin se lohi ottaa ?. Taijan olla hajulla nyt oikeesti ?. Pyysin Juusoa valmistamaan semmoisia perhoja itselle kans. Nyt tuntuu että Isä on hajulla. Olin ilmeisesti niin vakuuttava vai mikä lie ollut, kun tulin sitten seuraavalle reissulle, mulla oli tehtynä tätä mustaa ottiperhoa muutama kpl ja voin sanoa että kun pyynti pantiin päälle, niin olihan se rokkenrollia.

Ensimmäiseen neljään päivään, 28 lohikalaa helähti siihen meidän lohilaskuriin, kyseisen perhon ne lohet kelpuutti, ja siihen ne iskivät.

Olihan se juhlaa se soutaminen ja pyytäminen.

Sattui vielä niin mukavasti että minulla oli asikaskavereita pyynnissä mukana, silmä paloi ja suu oli messingillä aikasta monella, mutta miks ei olis ollu. Oli se hienoa aikaa, ja lohta oli.

Käytiin sitten vielä isän kans myös testaa loppuviikosta kalkussa se pyytö. Sanoin isälle että nyt näytän sulle jotain, mitä en oo vielä näyttänytkään. Pyysin panemaan laitavavat siihen niin lähelle että perhot oli just ja just veen alla kun kikkailin veneellä siinä koskessa nuollen niitä kivien ylä- ja alapuolia. JA kyllä, kyllä se ukko joutui töihin melko monta kertaa, siinä kahden tunnin aikana mikä oltiin pyynnissä siinä koskessa. Se musta ottiperho oli kone sinä kesänä ja olipa melko monena kesänä myöhemminkin ennen kuin tälle lohen kalastukselle tuli Stoppi.

Harvemmin oon tuolleen ottanut jotain perhoa niin sanotusti työn alle, mutta tuon otin ja se kannatti.

Seuraavan vuonna vaihdoin runkovärin siihen perhoon ruskeaksi ja taas soi rokkenroll. Seuraavana kesänä oli vihreän vuoroo, ja taas soi rokkenroll.

Oli se mukavaa aikaa kun oli niin sanotusti hiukan hajulla lohenkalastuksesta, mutta, olihan jonkun tuhat tuntia soutanut ja istunut veneessä näitä asioita mielessä hiukan pyöritellen, ja nyt, nyt se kannatti. Tuntui ihan että aloin olla jo kohta melkein lohimies.

Tenolle kiitollinen

-jone