UFO (Kaverini Arken muistolle)

Lohen Perhokalastus rannalta Tenolla saa alkunsa (11.10.2025 kirjoitettu)

Lähes neljäkymmentä vuotta sitten oli Tenolla sääntö, ettei ma-ke välisenä aikana turisti päässyt venepyyntiin, mutta rannalta pyynti oli sallittua, perhovavalla, eikä ollut luokka rajoituksia vavoissa niinkuin nykyään.

Joku vuosi oli niin että pyyntiin ei päässyt ees paikallisen mukana jos oikein muistan.
Vanhatkin Vetsikon leirintämökkien ”lohiratsut”, puhun nyt Kursukankaan Ahdista ja Naukkarisen Jormasta, oli hommanneet pitkät perhovavat ja siihen ne lohimiehet meni sitten Vetsikkokosken alle, alkuviikosta, siihen apulehden möksän yläpuolelle. Ja muutaman metrin siimavippauksilla tuoretta lohta oli tarjolla kyllä riittävästi. Useat kalat taivutteli lohimiesten vapoja, vaikka heidän omasta mielestä, kummallakaan ei ollut mitään vanhempaa heittotaustaa perhonheitolle. Mutta, niin kuin monessa muussakin asiassa, paikka ratkaisee.

Itsekkin mietin, olin majoituksessa Lohisaaressa, että niinse pitäs päästä pyyntiin. Oli maanantai aamu, kun näitä mietiskelin ja mulla ei ollut sinä vuonna mitään paikallisen lupaa että ainut vaihtoehto oli päästä pyynnille, nämä kyseiset toimienpiteet.
Isällä oli pitkä, 14” Hardy perhovapa Vetsikossa, mulla oli lohirulla, daiwa merkkinen, ja siihen perhosiimat. Nyt tarvittiin vielä kahluuhousut. Eikö auton nokka kohti Nuorgamia, ja Suomenrinteeltä Nokian kahluuhousut, kengän koolla 45. Perhomies alkoi olla kohta valmis taistoon. Olin hommanut jostain myös perholiivit, varmaan Sotkamosta Urheilu Tikkasen osaavan myyntimiehen Jouko ”Jööki” Tikkasen avustuksella. Tiedättekö mistä muuten Jööki on saanut lempinimensä? Jööki aloitti tuon tupakkimiehenä olemisen niin nuorena että osasi ennemmin pummata tupakkaa,”Anna jööki” ennen kuin oppi sanomaan R-kirjaimen, näin kuulemma tarina kertoo. No, se siitä.

Niin, perhomies alkoi olla valmis. Kerkesin valmistella sille illalle vielä ottiperhon mielestäni, ennen kuin kävelin siihen lohisaaren rantaan, sen pitkän perhovavan kanssa. Mulla oli kavereita Vetsikossa. Nurmirannan Arkke, Kokki(Jari Korhonen), Turpeisen Jussi oli saapuneet lohenpyyntiin myös, siihen setäni Heikin tiluksille. Poijat meni sitten alakönkäälle pyyntiin maanantain-keskiiviikon luvilla.

Minä mietin mielessäni että miksiköhän nämä paikat täällä Vetsikon seudulla ei oo perhomiesten suosiossa. Mutta,se oli silloin se. Myöhemmin on tullut kyllä perhomiehiä ja veikkanpa että olen mahtanut tehdä myös tämmöstä pioneerihommaa tietäen ja tietämättä tässä samalla, tiedä tuota.

No niin se jone käpytteli siihen saaren rantaan. Tiesinhän minä jo jotain että mihin sitä perhoa pitäs saada lentämään. JA äkkiä se perho alkoikin lentämään ”melkein” toivotusti kun aloitin heittämisen. En ollut itsekkään ennen sitä kalastanut lohta pitkällä kahden käen perhovavalla heittämällä rannalta. Ja miten kävi. Se uusi ottiperho, jonka muuten Arkke risti ”Ufoksi” jälestäpäin, se sai kyllä lentävän lähdön.”jonen perhot ne kyllä on aina ihan ufon näköisiä”sanoi Arkke aikoinaan. Kolme tinttiä sain siitä saaren rannasta, ihan hetkessä, ennen kuin ukonkuuro tuli ja sotki hiukan suunnitelmia, ja joudun lopettamaan kalastuksen siltä illalta. Jotenkin tuntui että seisominen tenossa ja huitominen sillä pitkällä perhovavalla, vedessä, kun ukkonen oli pysähtynyt siihen päälle, oli mielestäni minunkin hengelle liian huppaa hommaa.

Kaverini sai könkäältä kaksi tinttiä kolmeen mieheen, kun vaihdeltiin kuulumisia siinä myöhemmin.

Tuli seuraava ilta ja otin veneen ja suunnistin Vetsikkokosken niskalle perhovehkeineni. Tein parkin siihen, minkä perhomiehet myöhemmin on ristinyt Porokariksi. Menin siihen aika pitkälle ylöspäin ennen kuin lähdin laskulle. Kahlasin veteen ja olin melkein tisuleitani myöten siellä tenossa ennen kuin aloin heittämään. Ja miksi kahlasin niin pitkälle siinä kohdin? Näin kaloja, jotka hyppi niin kaukana että polvikahlauksella ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada heittoa lentämään. Nyt pääsin melkein huudeille. Mutta en ihan, heitot jäi siitä huolimatta vajaaksi mistä kalat meni.
Vetsikosta lähestyi myös vene, jonka tunnistin Lukkarin Pekaksi. ”Vetsikon Ajatollah” niinkuin isä Nilssi siihen aikaan välillä Pekkaa leikkisästi kutsui, ajeli siitä veneellä ohi alaspäin. Pekka sanoi mulle jälestäpäin, ja otin tämän kyllä suurena kohteliaisuutena, tai sitten Pekalla alkoi näössä olla suuria epätarkkuuksia, luulen kuitenkin että tämä oli semmosta Pekkasmaista vitsailua? Pekka nimittäin sanoi että hän katsoi että kuka on iskenyt patovaajaan tuohon niskalle, hän ajaa lähemmäs, ja huomaa että sehän on vielä huonosti kiinni, kun huojuu tuohon malliin. No sitten hän huomasi että, jonehan se siinä perhostelee ;)….

Olin jostain lueskellut että pitää astua aina askel alaspäin heiton jälkeen. Niin tulee tarkasti kalasteltua koko alue tarkasti ja nousukalat sattuu linjalle pommin varmasti. No niinhän minä sitten en vähän ajan päästä enää muistanut paljoo katsella alaspäin kun astelin aina sen metrin,alaspäin. Ja vaikka olisinkin katsonut niin virta teki siihen semmoisen kuohun että eipä olisi kyllä nähnytkään, mitä tuleman piti. Ja, monttuhan siinä tuli, pieni mutta riittävä, siihen aikaa. Jonen huopahattu jäi vaan pintaan kun jone lähti niin kuin siipeensä saanut tavi, räpeltämään kohti rantaa. Eli meinas jonen perhokalastus saada nolon lopun heti alussa. Arkke sanoi sitten jälestä,että kuulehan jone, kun nuo nokialaiset hörppää vettä, ja täyttyy vedellä, olet matkustaja, ja hurruutat kohti merta pää alaspäin tuolla virrassa. Nyt vyö kahluuhousuihin ja puukko vielä vyölle millä voit repiä ne housut tarvittaessa jos kyseinen siitä huolimatta tapahtuu. Tämän jonen onkin sitten muistanut jälestäpäin.
Sanoin Arkelle hättäilyn piikkiin tämä menee.

Kerroin vielä että vähän samanlailla, piti nyt siirtää pikkusen vastuita Arkellekkin, jollain tavalla, että muistatko kun aloiteltiin harjoittelemaan noita kalja- ja vähän jo tyttöhommiakin, niin sinä pikkusen vanhempana(ja vanhemman näköisenä),mutta alaikäisenä, menit hakemaan Siwasta meille kaljaa perjantai iltapäivällä. Ajateltiin että otetaan pikku huppelit ja mennään nuosisoKlubille. No, Arkke vauhdilla ostaamaan tuotteet, mutta kun entistä ostokokemusta hiukan vähempi kyseisistä tuotteista,ja jännitystä myykö ne sitä, niin nopeasti pullot ostoskoriin ja kassalle, ja kotiin. JA sitten Arkke soitti minulle lankapuhelimella. jone, kaljat ostettu, mutta katsoin, niin pieni moka, Ykköstä.
Ei perkele,ajattelin. Otin pyörän ja polkasin Palokankaalta Laajankankaalle. Arkke aukasi oven. Arken äiti oli reissussa. Ja Arken ilme näytti jostain kumman syystä huojentuneelta. Tiijäkkö jone mitä, ensimmäiset neljä pulloo ykköstä, loput kaheksan kolmosta, katsoin juuri. Otatko Oluen ? Ja niin rakenneltiin pikku huppelit, niitä ensimmäisiä.
Mukavia muistoja oli nuo.

No tulin siihen porokarin paraatikohtaan lopultakin ja sain siitä tintin. Ja siirryin loppuillasta vielä siihen tinttisaareen. Röntysen Matti tuli siihen veneellä ja kun Matti lähti soutamaan, aikamme tuumattuaan, ja aloitin heittelyn, sain siitä toisen tintin sille illalle. Kartoittelin näin näitä kalapaikkoja tuleville vuosille

Poijat sai könkäältä tintin kolmeen mieheen. Sanoin silloin pojille että miksi mennä sinne heittämään, kun täällä nämä heittopaikat on melkosta hyviä ja ei oo ruuhkia. Tästä meni pitkälle toista kymmentä vuotta, ennekuin perhoukot alkoi löytää jokea hiukan laajelmalti, ja könkäällä alkoi paine vähän hellittää...

Oi Teno, minulla ikävä on…

Niin, ja tähän loppuun vielä pikkusen muistoja Arkesta.
Meillä oli kalastuskilpailu Arken kanssa vuonna -82. se meni näin, kumpi saa isomman taimenen. Arkke meni kesän alussa Hossaan mummolaan, ja minä kalastelin Kajaanin jokea aktiivisesti. Sinä vuonna oli isoja Taimenia voimaloitten välissä paljon, juoksutusten aikana siihen kasautuneet ja löytäneet paikkansa. Arkke sitten soitteli meille sieltä Hossasta. Äiti vastaili puhelimeen kun Arkke kyseli jonen kalasaaliita. Minä olin silloinkin joella. Äiti vastaili, että onkait se jone saanut mahoton isoja taimenia…Niin ,jone oli saanut, useita 2,8-3,2kg siitä voimaloitten välistä. Ja sen puhelun jälkeen ei Arkkekaan malttanut pysyä siellä Hossassa,vaan löi talikon peltoon ja hyppäsi bussiin ja lähti tulemaan, Kajaanin joelle kalaan.
JA muistan kun Arkke tuli, Olin itse rantapuistossa heittämässä, Arkke meni linnanraunioitten päähän ja eka iltana, pinnasta, Rapalan Huskyllä pompottamalla, taimen 4050 gr ja joku ilta myöhemmin, ämmänkosken alta, taimen 7,2 kg perholla. Ja minä sanoin että, perkele ;).

Tappion karvas kalkki oli karvasta nieltäväksi, mutta -84 vuonna sain revanssin. Oltiin tultu jo miehen ikään ja pääsi Baariin, Pikku Välskäristä tuli lempipaikka. Yhtenä keskiviikko iltana Singeriltä lipsahti pikkusen kalauutisia siellä peeveessä, Kajaani joelta, alapuolelta. No päätös tehtiin sitten,että aamulla sinne Arken kanssa, ja Kokki lähti mukaan. Niin siinä kävi, kapusimme sinne parkissa olleeseen yhtiön veneeseen torstaina maaliskuun 8. päivä vuonna 1984. Mulla oli vieheenä 28 gr Abun Grill kupari värissä. Kokki heitti ensin, taimen 2,8 kg, ja Arkke heitti sitten ja taimen 3,2 kg ,ja minä heitin sitten ja taimen 6,0 kg. Kolme heittoa ja lopetimme, Kokilla kumminkin petti maltti ja heitti vielä kerran, ja ravisteli veneen vieressä semmoisen puolitoistakiloisen taimenen irti koukuista.
Tulimme perjantaina uudestaan, heitin sinä päivänä taas kerran, yhden kerran ja sain taimenen, viehe oli sama. Taimen painoi 4,2 kg. Eli ,olin heittänyt kaksi kertaa kahteen päivään ja olin saanut kaksi taimenta joiden keskipaino oli 5,1 kg. Veikkaan että vaikeempi on ainakaan jonen pistää paremmaksi, myöhemminkään. Taisinkin nauttia tuohon aikaan tehokkainta kalastusjaksoa tuloksellisesti mitä ikinä, tietämättä tilanteesta sen taivaallista. Mutta mukavaa meillä oli, Arken kanssa, ja tuo kalastus harrastuksena on pitänyt kuljetun matkan kohtuu oikeana. JA melkoisia taimenen pyytäjiäkin meistä tuli, kummastakin.

Arkke,RIP

-jone

Ps.laitan Ufon kuvan vielä kun löydän sen perhon

JA vielä, ennen osattiin tehä kahluuvehkeitä. Mulla on vieläkin ne nokian kahluuhousujen kenkäosat polven yläpuolelta katkastuna täysin toimivina Vetsikkojoen mökillä kahluu varusteena…