Nils Maasteri

Onko se sinun isä se Nils Maasteri?

Sanoin Tornion poijalle, Alajärvi Tapani oli nimeltään ja oltiin armeijassa vuonna -85, että ei oo, Minun isä on se Nils Lukkari ja meidän suku on sitä perhosukua Utsjoen Vetsikon kylästä. Se Nils Maasteri on muuten helkatin hyvä lohiviehe, sanoin vielä Tapanille, minäkin jo oon saanut sillä lohia.

Ehkäpä tämä tarina on myös kunnianosoitus hyvälle Tenon lohivieheelle, jolla suvun lohestajat on kokeneet onnistumia laajalti Tenojokilaaksossa, silloin, kun se pääviehe eli perho ei ole ollut ykköspyytö.

Joskus hyvä viehe jää mieleen. Mulla hyvä lohiviehe jää aina mieleen, siis se, jolla itse on kokenut onnistumisia lohenpyynnissä Tenolla. Kaveri sanoo, miten ihmeessä voin muistaa? Sanoin että joskus päätin että millä saan lohia paan sen mieleen ja pidän sen mielessä. Ja vielä, pidän sen millä tulee, itsellä, ja opetin poijankin näillä sanoin, pidä se viehe mielessä mihin se ottaa, ja pijä se itsellä. Annan sulle vinkin, niin sinustakin tulee lohimies. Joskus lohi ottaa vaikka villasukkaan, mutta se on se joskus. Niissä ottivieheissä on se jokin, PIJÄ se mielessä ja pijä se itsellä jos sulla se on.

Sanoin vielä että, voit saada sillä nyt, ja seuraavan kerran vaikka 20v.päästä, mutta paa se mieleen, se ottaa vielä siihen, elä vääntäle ja kääntele, vaan pyydä sillä asetuksella, muista pistää vielä aika kesästä ja veden korkeus mieleen, ja oot tuleva lohimies.

Nils Master Spearhead. Tämä tietty viehe on ollut minun pakissa noin 45 vuotta. Ja sillä on tullut kaloja, lohia. Isojakin ollut kiinni, melkosia saatukin.

Ei niitä nyt kymmeniä oo tullut millään minun vaapulla, ollaan perhosukua, mutta pijän kalavaappuna sitä jolla tulee lohia,10 on se mittari. No, tämä pääsi mittalaudalle. Ja kerronpa siitä vielä jotain. Ensimmäinen sillä tuli kahdeksankymmentä luvun taitteessa. Kesän viimeinen lasku, lähdettiin isänilssin kans laskee Lohikoskesta. sinä kesänä ei oltu saatu kalan kalaa koko kesänä tenosta,(lomalla 4vk, ja soudettiin välillä tolkustikkin) siis lohia. Siinähän se kosken alla rupes vapa taipuilee kun soudettiin. Isä tuumasi ensin, että tintti otti, mutta kun matka jatkui, ilmoitti äijä että ensimmäinen arvaus meni kyllä pieleen, lohi tämä on! Siinä meidän alapuolella souti Kajaanista Väisäsen Erkki, kaverinsa Kassun kanssa. Oltiin menossa heidän päälle jo kun isä ilmoitti siitä, hieman veneen yläpuolelta että, Täältä Tullaan!! Erkki ihan säikähti ja pahoitteli kovasti kun ei ollut ajatellut asiaa, kova puheensorina kävi veneessä aiemmin, ja nyt soudettiin kovaa alta pois, ukko kiitteli kuitenkin heidän suoritusta.

JA niinhän siinä kävi että ennen lohiniemeä se 12 kg lohi köllötteli onnellisesti meidän veneen pohjalla. Kaunis kala, ja niin voimakas. Ja se oli sen Masterin ensimmäinen.

No, oteenpa sitten kelaus yhdeksänkymmentä luvun taitteeseen. Oltiin tultu Tenolle Juhannus viikolla koko porukalla. Lähdin lohisaaren rannasta siinä päivällä ja vesi oli aika korkeella kun soutelin, niin Mastereitahan mulla oli vavoissa. Tämäkin kyseinen yksilö oli vavoissa kanssa. Arvoin kovasti, kun tulin siihen linjan alle tuutiossa että miltä puolen soudan sen alasaaren kupeen. Eli soudanko norjan väylän vai ruunen väylän. No, valitsin ruunen väylän, ja kun piti juuri alkaa pudottaa se soutu, siihen ottipaikoille, niin päätinkin vielä vaihtaa, että norjan väylän soudan sittenkin, ja vituksihan se meni, niin sanotusti, niin, se soutu nimenomaan. Huomasin ykskaks että siinähän minä jo olin ihan keskellä karia menossa, vettä siinä nyt oli jonkin verran kun oli kova vesi, mutta vettä oli kumminkin vähän. Niimpä päätin keskeyttää ja ottaa ne vaaput pois vedestä välillä ennen kuin jää pohjaan. Ja aloitin kelailun. Yksi pois, soudin aina välillä, että eivät jäisi pohjaan. Toinen pois, kaikki ok. Kolmas pois, ja vielä viimeinen. Kelailin tätä kovalla vauhdilla, aina se välillä meinasi tarttua pohjaan, ja lopussa se tarttui pohjaan. Otin oikein olan takaa, ja nykäisin ja mitä tapahtui? Siellä joku nykäisi takasin, ja oikein olan takaa, ja pirulauta kun säikähdin, sillä, mullahan oli nyt kala kiinni. Ja kohta näin sen kalan, pinta oli joessa rikki kun tuuli kohtalaisen kovasti, tintti. JA se otti siitä karikon keskeltä. Tuurilla olin just siinä kun kalat, lohet, nousee siitä keskellä päivää, keskellä jokee. Väsyttelin aikani, ihmettelin tintin kovaa halua uida ja vedellä rullalta siimaa. Lopussa se tulikin siitä veneen vierestä, tuuli oli jo ajanut veneen sinne tienlaitaan.Ajattelin että tuossa se nyt on ja koukkasin, en nähnyt siitä kun hahmon. Ja kun nostin koukkua vedestä, ihmettelin kun tintti kasvoi ja kasvoi ja lopussa kun sen pötkäytin venneen lattialle, ja slupukoin sen hengiltä, olin muuten ihmeissäni. Mulla oli siinä veneen lattialla 7,5 kg kirkasta nousulohta. Yksi ehkäpä hienoimmista ja kauneimmista kaloista mitä olen koskaan saanut Tenosta. JA ihmeellisten sattumien kautta, keskeltä matalaa, otti kelatessa, kalan koko arvio ihan pieleen jne… mutta tiedättekö mitä, otin nämä vastaan ja tiesin että näitä tapahtumia joskus vielä muistellaan, tiijä vaikka tekisin joskus Tenon tarinoita.

Sitten hypätään taas vuosia, kymmenen eteenpäin. Oltiin oltu Lukkarin Antin kanssa uittaa yksi yö vieheitä, eli soudettu porukalla. Mukavaa meillä olikin ja sitten se aamulla siinä kalkun alla nykäsi oikein kunnolla. Heti sen Mr.Pornon sanoman riisisateen jälkeen, satoi nimittäin rakeita. Niin, Anttihan oli saanut lisänimen ”Porno” Antti aikoinaan ja luulen että Antti oli siitä nimestä ylpeäkin, mutta siitähän on jo mulla tarina täällä kans niin olkoon jatkoselvitys. Mutta olihan meillä iso kala kiinni tässä masterissa, voi jumalauta. Se oli oikeesti iso. Mutta niinhän se kävi että se meni ja jatkoi kulkuaan. 6-7 min väsyteltiin ja ei käynyt 50m. lähempänä venettä, se oli iso.

Sitten tuli yö, jolloin soutelin ihteni melkein sippiin. Lohta liikkui kun halkoo. Moni sai, mutta minä en. Olin soutanut koko yön. Niimpä ajattelin jatkaa pyyntiä päivällä ja pyytää isän ja Juuson,poikani, mukaan pyyntiin. Kyllä se lohi vielä tulee…Olin ollut yön joella 21-14. Lähdin ajelemaan kohti Vetsikkoo yläpeurasta. Olin soittanut aiemmin jo, että haen Isän mukaan ja Juuson ja lähdemme vielä koettaa,lohta liikkuu. No niin tultiin Uulaan,sanoin Isälle että souvappa sinä, niin minä laskun huilaan. Eihän siitä mitään tullut kun minä nukahin "sata" kertaa sen yhden laskun aikana. Juuso yritti pitää isää valveilla, istui siellä moottorimiehen paikalla, ja nykäisi välillä rajusti siimasta, ja niin jone aina heräsi, kun rulla rämähti...
Mentiin kalkun alle taas, ja vaihdettiin vieheitä siinä suomen puolella. Tässä muuten on yksi Nils Masteri pelannut erityisen hyvin, Tämä kyseinen juurikin, ja se vaihdettiin yhteen vapaan.

Laitin Timppa(RIP) souteli asiakasta ja tuli herrasmiehenä kysäsemään sieltä puolijoesta, asioikseen, Suomen puolelle,että voiko he mennä? Tuumattiin että latu auki, Timppa kiitteli. Tämä suurlohien Suurmies, ehkäpä paras kaikista,sai yhtenä kesänä, kolme yli 24kg onkimalla. Sanompa, että en tiijä ketään muuta. Ei se meijän tilannetta helpottanut ainakaan,kun Timppa meni siinä alla. Mutta ehkäpä tämä ele käänti tuurin, sillä, siinä lammasaijan kohdalla, minun vapa haaroissa, alkoi pitää ihanaa sointua, lohi oli ottanut sen Masterin...minä taas soudin, kun en enää pysynyt muuten hereillä...ja se pikkupoika, joka istui siellä moottorimiehen paikalla, samassa kun rulla alkoi valittaa, alkoi kyselemään ihan huutamalla, KENEN NIMI PUSSIIN,KENEN NIMI PUSSIIN??? Sillä, ukki oli opettanut, että saadut kalat aina jaetaan, veneessä olijoiden kesken, tasapuolisesti, tämmöset on tenon herrasmiessäännöt. Hiukan meitä nauratti, että, onkohan enneaikaista, kun heti oltiin jakamassa tätä kalaa poijan toimesta, mutta ei ollu, lohi tuli veneeseen. Tämä kala jäi kyllä mieleen siitä, että tuli ns. työvoitto, sisukkuus palkittiin.

Sitten mennään taas kymmenen vuotta. Sanon, että lohta oli joessa harvinaisen paljon niinä vuosina. Uulassa se laukoi tätä nilssiä välillä ihan huolella, ne lohet, siinä kosken alla. Tämä oli vaappu mihin piti saada hiukan lisävirtaa siitä virrasta, eli se otti paremmin mitä paremmin vesi virtasi. Tässä vaapussa oli myös jokin,se oli jotenkin semmoinen suspending malli, varmaan jotain, jonka takia siitä tuli jonen lohiviehe…

Mutta annahan kun kerron yhdestä toisesta Masterista vielä. Invincible malli. Siinä oli muuten sama homma ja peli kuin tässä spearheadissä. Siihen ottaa noin kymmenen vuoden välein mutta kaloja tulee. Enkä ole säädellyt uintia. Siinäkin oli alussa ihan mahottomia lohia kiinni. Se ensimmäinen kans,otti, oli lohisuvannossa. Se tuli perässä yli puolen joen, kun soudin poikittain, vapa nytkähteli oudosti, ja välillä uinti tirraus hävisi vaapusta kokonaan, ja kun käänsin norjan rannassa, tuntuu että koko laitaa lentää veneestä, niin raju se otti oli. Meinas oikeesti mennä jo löysää housuun… huh huh

Sitten seuraava otti, siinä ruunen Stoarrakarin kosken alla. Luulin että jäi pohjaan, souvin siihen viereen ja nykäsin voimalla, oli ihme tunne, kun se pohja ykskaks lähtikin menee kun veeärrän vanha veturi jokea ylöspäin ,rauhallisesti ja raskaastii. Se meni aikasa ja sinne meni, ja koukut oli lytyssä…

Tämä vaapuhan pelasti sitten vielä vuoden 2020 lohensoudun osaltani. Tämä vaappu antoi monta kalaa vuorokauteen ja olihan taas iso, joka sitä yritti viimesenä…

Mutta elähän mittää. Kun tuo kala karkasi mikä lytisteli koukut, Laskin heti perhon veteen joka oli toisessa vavassa, niin siihen se sitten otti toinen lohi, siitä just, josta oli ottanut myös tämä iso, joka veteli vähän jo venettäkin mukanaan kun luulin että pohja. Niin tämä kalahan otti perhoon ,jonka nimi oli muuten Lyyli Leväperä. Lyyli oli perho jossa oli ns jatke ennen helaa tehty koukkutaipeeseen, siitä nimi. Housut polvissa, oli se ajatus. Joskus sitä ajatteli että jos teen sen jatkeen vielä alemmas, niin silloinhan Lyyli olisi ihan valmiina, housut nilkoissa, tavaraa tarjolla, niin lohille, ja niin tein, mutta ne on sitten ihan omia tarinoita…

No nythän tämä aihe karkasi perhoihin, ei pitänyt. Mutta kerron vielä lopuksi että se setäHenrikki(Heikki) oli meidän suvun vaappumies silloin aikoinaan. Opetti mulle hiukan vaapun mysteerioita, uintia, jne. Oli kyllä Heikki viimesen päälle saamamiehiä, myös vaapuilla, ja jotenkin tuntui että Heikki arvosti vaapulla saatua kalaa enemmän, kuin sitä perholla saatua. Heikki viritteli joskus niitä mastereita kahdella pihdillä. Taivutteli sitten lopuksi sen nokkalenkin keskeltä kuopalle ja väänti esim yläosan Norjaan päin(vertaus) ja alaosan Suomeen päin, niin, jos vaapu olisi siinä virrassa. Ja tämä se juttu oli. Se lenkkisolmu, tai joskus uistinrengas(harvoin) liikkui siinä vaapun nokkalenkissä vapaasti. Näin vaappu sai vielä jotain epämääräistä potkua näistä taivutuksista ja rupesi vavat taipuilemaan lohien toimesta.

Kiitos Nils Master!