Tenolla 2015, lohitapahtumia ja muutakin

Tenolla 2015

Muutama mukava juttu näistä vuosista. Ehkä kerron miten se vuosi meni.

Kaverini Jussi Holopainenkin oli täyttänyt vuosia Meillä oli mukavat juhlat silloin toukokuussa kun juhlittiin Jussin Viiskymppisiä. Ja se oli se toukokuu kyllä mukava. Ja sitten siirryttiin kesäkuussa Tenolle.

Jotenkin tuntuu, että ylpeä täytyy olla mitä kaikkea sinä vuonna saikaan aikaiseksi. Pakko vetää kooste ennen kuin siirrytään Tenolle. Ja niin kuin olen teille sanonut että merkittävät asiat jonen elämässä tietää käytännössä aivan loistavaa lohikesää…

Talvella oli tehty Viron yrityksen, Mv Kaubad as, kanssa mielestäni jotain merkittävää. Me oltiin kuvattu hienoja jäänalaisia kalavideoita ja Asseri vieheen viehätystä ja kalojen käyttäytymisestä omassa elementissään… Ainut asia joka tässä meni pieleen, että me ei osattu markkinoida tätä hommaa ja se jäi hiukan piippuun suurelta yleisöltä, mutta, se siitä. Vaan ajettiin sitä pitkin Kaldoaivia, eräskin reissu, ja Juuso jäi vielä kk ajamaan keväällä kun me muut lähdettiin ja teki ja haki materiaalia jään alta. Syksyllä meillä oli sitten tv:t jälleenmyymälöissä, pilkkiosastoilla.

Toukokuussa vietettiin Holopaisen Jussin viiskymppisiä Rovaniemellä, kaks päivää… On se kyllä Jussikin aika vanha jo nykyään, mutta jos muistaa että on se jone vielä pikkusen vanhempi niin… varmaan jotain onnen tynkää siirty jonelle tälle vuodelle omista kemuista, kun osa lahjoista tuli vasta vuoden vaihteen jälkeen, ne oli käsityötä, käsityötä. Kiitos Kimmo,Konsta,Ile,Soppa ja Rouva Lukkari.

Olin myös valmistellut kovasti Sm-Vetouistelukisoja seurojen kanssa, kisat pidettiin Kajaanissa ja huomasin lopussa, että kun kisat oli ohi, että taijanpa olla ihan pääpäsmäri tässä hommassa,muiden jo lähdettyä,ja kun kerräilin vielä autonrenkaita siellä jokirannassa, joita oli käytetty siinä parkkiapuna rantautumisessa. Kiitos Markushe kun tulit kaveriksi.

Mutta oma kisamenestys jäi kyllä piippuun. Kisat menikin mukavasti järjestelyjen puolesta. Oltiiin ostettu talo, vuonna 2013, tästä kyseisen järven rannalta. Anoin sitten tähän Sm-vetokisoja samana vuonna, kuuluin SUT hallitukseen, ja oli vetänyt tätä Kainuun Honda VetoCuppia melkein kaksikymmentä vuotta. Tästä olikin tullut Suomen suurin Uistelu cup, toistatuhatta starttia. Meillä on täällä hienoja kisoja mistä cup koostu mm. Kuhakunkku, Hauki Em jne…Ainut vaan että se oma kisoihin pääsy oli ihan hiuskarvan varassa. Pääsin kisoihin sitten varapaikalta ja sen OPM Cupin kautta vai oliko se vielä siihen aikaan Suzuki cup…

Syksyllä sain ammuttua elämäni ensimmäisen hirven. Ja senkin täällä lapissa, piikkejä siinä sitten aika mukavasti sarvissa,18. Ajattelin kyllä että tarttikohan noin iso olla se ensmäinen ? Olin kyllä pyytänyt, tai ollut hirviporukoissa jo toistakymmentä vuotta, ja ei ollut kohalla ollut aiemmin sitä mitä olisi saanut ampua, paitsi kerran, vasa, joka juoksi siellä taimikossa miljoonaa.

Ja olihan se oli vielä hieno riekkovuosikin kun oltiin Isäpoika yhdistemällä pyynnissä tunturimökillä viikon ajan.

Sinä vuonna kävi vielä reilusti asiakkaita, jonka kanssa teen kauppaa, kutsuvieraana lohenpyynnissä Tenolla.

Se oli vuosi jolloin minäkin rupesin olemaan siellä Lohisaaressa ja siellähän kävi mulla vieraita ja myös kauppiaskavereita. Tuli oma päämies, Markkokin, siinä sitten tuli sinne vierailulle. Se oli vielä näin, että olikin semmoinen reissu, että se Markko tuli Rovaniemelle lentokoneella Virosta ja sitten Jussi hommasi vuokra-auton jolla vironmies ajeli siitä sitten Utsjoelle, minä olin jo Lohisaaressa, ja sitten ruvettiin kalastelemaan ja joo, mehän kalasteltiin siinä muutama päivä ja se oli vähän nihkeätä se oli Vironmiehen kanssa se lohihomma. Oli alussa se homma vähän nihkeetä ja lopussa vähän nihkeetä. Mutta kala kumminkin saatiin.

Sitten Markko lähti sieltä ja sopivasti kävi sillä tavalla että poikani Juuso tuli siihen pistäytymään lohisaareen ja me lähdettiin sitten soutamaan Juuson kanssa ja Markko oli lähtenyt sitten menemään jo takaisin kotiin, ajeli sillä vuokra-autolla kohti lentokenttää ja me lähdettiin soutamaan ja minä sitten jonkun ajan päästä soitin Markolle että ilmeisesti sinä oot päässyt nyt jo Utsjoen kunnan rajojen eteläpuolelle, Markko kyseli että mitä, minä siihen että kun täällä rupesi just lohi ottamaan kyllä poikkeuksellisen hyvin onkee, että kohta pitää venneeseen rakentaa korokelaitoja että nämä kalat tänne sopii venneeseen .

Se rupesi kyllä silloin ottamaan ja en tiedä siitäkö se johtui että Markko lähti vai mikä se oli, hienoja hienoja hetkiä siinä pojan kanssa vietettiin, ja minäkin sain olla pitkästä aikaa kuin turisti siinä keskellä venettä ja kysellä että mikäse tuon tunturin nimi olikaan?

Sitten siinä kävi porukkaa. Markkon kanssa oli yhtaikaa Puumalaisen Iku Kuusamon Tärpistä, Kävi Sk-Centerin väki Vääksystä, Rahomäki/Salomäki lapsineen. Kävi oma poika Juhokin, lohenpyynnissä, ja tämä se vasta ihme oli. Kävi vielä loppukesästä Kumpulan Pete Kärkkäiseltä perheineen. Oli ohjelmaa.

Sitten tullaan aikaan milloin Holopaisen Jussi tuli sinne ja niinhän me Jussin kanssa siinä sitten lähdettiin soutamaan.

Se oli hyvä siinä kumminkin ennen kuin Jussi tuli ja ennen kuin Markko lähti, niin minun äiti siellä Vetsikossa tuumasi, kun se kuuli että Holpaisen Jussi on tulossa jonelle kaveriksi, oli meitä siinä keittiössä, niin äiti tuumasi että nyt se rupeaa jonekin saamaan kaloja kun Jussi tulee kaveriksi. Kyllä se vähän nyt näin näyttää menevän että oppipoika pitää tulla siihen noin kaveriksi, ennen kuin rupeaa sitten saamaan itse nykyään. Kyllä se siltä tuntuu että kyllä se Jussi kääntää tuurin mulle jos on ollut vähän nihkeetä. No Jussi tuli sitten ja tosiaan ja siinähän me lähdettiin eka iltana soutamaan jasinnesoudeltiin yläpeuraan ja tarinoitiin siinä kovasti. Me oltiin Jussin kanssa saatu jo aikaisemmin, sitä peuranuoran karikolta, menee siinä välissä, sen karikon laidasta, siinä on se yksi iso kivi, niin melkonen lohi siitä saatiin 2009 vuonna, kun me Jussin kanssa muisteltiin ja muisteltiin ja meillä oli sitten semmoinen musta ottiperho jota oli vähän, eli olin tehnyt vähän siitä semmoisen trimmauksen, että se olikin nyt sidottu hopea koukkuun ja siinä oli se, oliko se nyt Kulta, lähellä, mutta sitten se oli fluori vihreä se silkki siinä Helan vieressä ja sitten siinä oli tuota helemikana häkilä ja keltamusta siipi eli sen mukaili ihan täysin sitä mustaa ottiperhoa ja ja siinä se kesken jutustelu meillä sitten vapaa taipu ja olihan se mellevä kala, 12,7 kg me siinä sitten alapeurassa se koukattiin.

Se tuli seuraava ilta ja siinä sitten taas lähdettiin soutamaan. Tultiin sitten siihen Vetsikkosuvantoon, että lohisuvannosta lasketeltiin ja eikä meillä oikein mitään tapahtunut siinä kun tultiin Vetsikkosuvantoon.Joo, suvantoon tultiin sitten ja souvetaan siinä linjan alla, niin sitten nään kun poika tuli sinne Vetsikon törmälle. Se oli jo yötä ja kello oli yli puolenyön. Pyynnissä oli ne samat perhot millä oli edellisiltanakin pyydetty. Siinä sitten näin, että siinä Joukon mökkien kohdalla, kävi, ihan niinku kävi lohi pinnassa? ja vähän ajan päästä niin kuin olisi näyttänyt että kävi toinenkin keskellä sitä jokea? Suunnilleen ja tai pikkusen sitä keskustasta Norjaan päin. Poika oli siellä törmällä, niin minä huusin sieltä veneestä, että kävikö tuolla Joukon nelosmökkien kohdalla lohia pinnassa? Juuso huutaa sieltä sitten takaisin, kyllähän hänestä näyttää että ne on kalan tuikkeja ja minä sitten Jussille sanoin, että no nyttenhän näytetään lohille temppuja ja minä soutasin veneen sinne kohti Norjaa ja vetäsin sitten keula alaspäin ja vetäisin semmoista 45 asteen kulumassa tulemaan sieltä, sitä Jouko nelosmökkiä kohti. Sitä kohti minä tulin lujaa ja tulin ja sitten mä ajattelin että No nyt ne on tähän kohti ne varmasti ehtinyt, jos ne olisi uima päällä, lähin siinä sitten kääntää venettä. Niin, kun tulin niitten lohien silmille suoraan, sitten se oikeanpuolimmainen vapaa kuule pärähti taipua, hieno kala ja oli kyllä oikein semmoinen täsmäosuma ja sitä mentiin siihen Elias Kallion kohdalle ottamaan siitä kalasta kuvia ja tällä tavalla ja ehkä kaatoryypitkin siinä maisteltiin kalan kunniaksi. Hieno kala, 5,5 kg.

Ja siitä me sitten taas lähdettiin ja vielä pitää sanoa että tässä mun elämäni ottipaikat on. Tässä suoraan meidän alapuolella,sivuilla, sitten tässä on niin paljon ottipaikkoja ja että kyllä se saattaa tästäkin nasahtaa, kun mennään tätä karin reunaa. Siitähän se sieltä, minkä aikoinaan löysin, vuonna 2003,sen paikan mistä se nykäsi ja se kyllä on nykässy siitä melko monta kertaa. No, siitä se sitten nykäsi meillä toinen kala sille yölle ja lohijalka ja pyyhkästiin koski alas ja kala veneeseen. Jatkettiin soutamista ja kalakussa tuli seuraava osuma. Vuorokauden sisään neljä kalaa ja alkaa aika lailla jo hela lähtemään sitä perhosta. Sitten mä mietin kun se rupesi se kumminkin se yökin vähän etenemään, että tuli lisää valoa, että joskus oon tehnyt sitä samasta perhosta semmoisen version, että olikin se fluori vihreä, niin on vaihdettu ihan tavan vihreäksi ja tuota muuten on täysin samanlainen perho.

Tuumasin ääneen, että kyllähän se on sillä tavalla että vielä se tulee yksi kun me vaihdetaan tämä perho. tämä on meidän ottiperhon tilalle tämä.Ja nytkö se on jo valostanut Ei se tartte enää sitä fluorivihreätä. No se joskus menee niin putkeen, kun se menee, ja niinhän se silloin meni, tuli vielä siitä kalkun alta sitten neljäskin kala ja oli ne mahtavia hetkiä, ajella sinne lohisaareen sitten ja pienessä lohikuormassa silloinkin ja sitten vakuumivehkeet töihin ja nauttia hienosta ja hyvästä seurasta ja mahtavasta lohenkalastuksesta ja saatu kaloja useampia siihen vähälle aikaa ja kaikki tuli tämmöisellä samanlaisella perholla.

Vetsikossa oli vähän mennyt tilanteet jo silleen, että tilanne meni jo semmoiseksi lämpimäksi, niin sanotusti tai jolla tavalla minä aloin kokemaan itseni olevan vähän ulkopuolinen jo siellä vetsikon tiluksilla.

Siinähän sitten kävi että mökkiosakkaat halusi siitä vähän ruveta niinku luopumaan Lohisaaren mökin osuuksista ja ne kaupitteli mulle heidän ossuuksiaan. No sitten pyörähti rattaat liikkeelle sopivasti niin minäkin sain sitten rakennettua semmoisen tukikohdan lohen pyyntiin, ja se hieno paikka, hieno paikka lähteä pyyntiin. Ehkäpä kuitenkin minun rakkaimmat kalapaikat on Vetsikkokoskessa. Veikkaan että minä tunnen melko hyvin sen kosken seudun ja karin laidat. Tosin, niitä lohia on kyllä hyvin paljon siinä lohisaaren kupeilla ja lohisuvannossa ja lohikoskessa on siinä niitä kaloja, mutta siitä huolimatta minä oon laskenut että se vetsikkokoski se on kaikista itselle rakkain paikka. Siinä on 23 kohtaa, josta se voi ottaa tai mistä voi sanoa että ne on niitä ottipaikkoja, ei oo sattumakalojen paikkoja vaan ne on niitä ottipaikkoja.

Tietysti aika paljon riippuu siitä veen korkeudesta. Kun se on vesi tietyssä pisteessä niin niitä paikkoja on siinä ja paljon parasta lohen kalastusaluetta ja siitäkö sä pääset läpi, jos pääset läpi, alkaa Uulasuvanto, joka on Tenon ehkä yksi niistä kuuluisimmista suuren kalan suvannoista ja kuuluisimpia suvantoja.

Ja sen jälkeen, Uulan jälkeen tulee, no siinä tuli se Englannin ranta, mutta siinä tulee se temppeliki ja temppelihän on se, isä risti aikanaan sen, että kun on on jotakin niin ennen sitä voi olla temppeli, nyt kun on kalkukoski, niin ennen koskee on temppeli, ne on tehnyt siitä semmoinen oma nimityksen sille tietylle alueelle.

Se on se on kyllä ollut kuuma paikka minulle, kuuma paikka, sen voin sanoa, että siinä on yksi kohta, temppelissä, niin siitä on tullut semmoiselta kahden aarin alueelta 3x 15 kg lohi. Sanotaan että keskipaino niillä kolmella kalalla on yli 15 kg

Kyllä se melkoinen kalapaikka on. Ja sitten se myös se yläpeura siinä Kalkun alla, niin sehän on yksi niistä ison lohen suvannosta. Tässä Tenon tarinaa taas tällä kertaa ja vuosi oli2015 ja tällaista mentiin.

Sittenhän me käytiin vielä rouvan kanssa siellä elokuussa uudelleen ja siinä oli nämä jotenkin mahtavat hommat kun se rouva väsytteli niitä kaloja aika reilusti. Tuli sitä pientä kalaa. Se oli se Räsänen, meidän erikois Räsänen, oli silloin se vain kovin sana sillä reissulla. Että se kyllä rulla aina rämähteli. Se oli ihan hieno vuosi, Teno -15

-jone