Perusmusta

Perusmusta

Sain perhoreseptin 90-luvun alkupuolella Kuhmolaiselta Korhosen Reijolta Lohikosken lähtöpaikalla. Tätä perhomallia on lohet liikutelleet ihan kiitettävällä tavalla vuosien saatossa

Perho on antanut minulle useita kymmeniä kaloja vuosien aikana, sillä ensimmäiselläkin sain toistakymmentä kalaa, lohia, jalkoja ja tinttejä. Sen perhon pyynti tosin loppui vieraan käsissä, sillä olin antanut perhon lainaksi eräälle kalakaverilleni joka läksi heinäkuussa Tenolle. Kaveri soitti sitten sunnuntaina puolenpäivän jälkeen ja oli hyvin tohkeissaan, sanoi että heillä on yli 10 kg lohi veneessä, mutta perho(perusmusta) näyttää saaneen vähän siipeensä taistelussa. Pyysin nauttimaan täysin rinnoin tilanteesta, kun tiesin että lohi oli ensimmäinen kyseiselle kaverille. Taisi olla sille kyseiselle perholle 12:sta kala kaikkiaan.

Majoituin nämä vuodet siinä Vetsikossa, Isän ja äitin riemuna.

Joskus yhdeksänkymmentä luvun lopulla laskeskeltiin heinäkuun loppupuolella veljeni Veikon kanssa Vetsikkokoskea alas kolme kertaa peräkkäin kalan kanssa. Helanderin Jame oli soutamassa asiakasta Uulassa, ja Jamella alkoi pää pyöriä kiinnostavuutta osoittavalla tavalla, kun seurasi meidän väsyttely touhuja. Jame huomasi että sama vapa oli työntouhussa koko ajan ja pyysikin meitä käymään rannassa sitten myöhemmin, sanoen että hänellä saattaisi olla asiaakin!?. Näytin Jamelle perhon, ja sen pohjalta hän suunniteli sen oman James Rekordin. Jame sai vielä sillä perholla loppukesänä toista sataa kiloa lohta.

Ehkäpä tarina vielä vuodelta -98. Oli elokuu ja olin päättänyt lopettaa lohen pyynnin siltä kesältä. Ja ajattelin että onhan se huomattavan kevyttä sitten ajella Kajjjaaniin kun on yön nukkunut kunnolla. Velipoika Veikko oli menossa kuitenkin joelle ja pyyteli parhaita ottikamppeita lainaa, kun meneevät kaverin kanssa soutamaan.. Annoin omat perhorasiat pojille ja toivottelin kireitä siimoja.

Jonkun tunnin päästä puhelin pirahteli ja poijat tuumasi että onhan lohta liikkeellä. Useita on veneessä ja minun perusmusta rokkaa ihan huolella. Paras kala oli ottanut siihen kun vavat oli olleet siirtymän ajan veneen laidalla ja perusmusta oli irronut kiinnityspaikasta ja jäi roikkumaan vavan mittaisella siimalla siihen veneen viereen, ja ennen kuin muita vapoja oli saatu laskettua kaikkia pyyntiin niin tähän oli ottanut kala, että oli otillaan kyllä lohet. Poijat souteli siellä Garnjargassa.

Ei siinä kyllä kestänyt jonella kuunnella noita juttuja enää yhtään enempää. Soitin Joukolle naapuriin. Kioski oli jo kiinni, ja pyysin kummisetää valjastamaan vielä ihtesä Kioskille. Tarttisin luvan joelle? Jouko tuumasi että etkö aikonut huilata ja ajella huomenna, tuumasin että kerkee niitä välipäiviä lohensoudusta pitää talvellakin. Siitä sitten kiireellä ukon autotalliin perhonsidontapöydän äärelle. Yksi kpl Perusmustaa mahottomalla kiireellä numero 4 kaksihaarakoukkuun, ja hättäännyksissään pistin vielä lakkaa perhon päähän. Otin lisäksi isältä jonkun perhon lainaa ja eikö menoksi, Kohti Garnjarggaa. Pistin perusmustan kuivumaan siihen veneen laidalle kun ajelin moottorilla jokea pitkin. Ja kun pääsin perille, sievästi sitasin perhosolmun lenkillä siihen perhon silmukkaan. JA pyynti alkoi…

Mutta olihan hiljasta, oli tosi hiljasta. Mulla ei nykässykkään vaikka soutelin jo aamutunteja,ja kun tulin Pahtakosken niskalle. Ei nykässyt perusmustaan eikä kyllä ukonkaan perhoihin. Ajattelin että vaihan vielä pari perhoa, ja jätän kuitenkin tämän perusmustan pyyntiin.

Kahtelin yhtä isän tekemää perhoa kiinnostuneena. Punamusta runko ,silkkinen, musta haikara pyrstö, kulta hela, kulta kierre, pitkä puolitettu kukko runkohäkilä ja haikara siipi. Ja vedessä tämä näytti niin hyvältä, eettä itse taikurikin oli jo jännityksessä, tällä muuten nappaa.

Ja se nappas muuten heti kun läksin soutamaan, siitä kutusijan kuopasta, tintti, iso tintti. JA kun lähdin uudesta, sama kohta, sama perho ja sama meininki, iso tintti. Oli makkeeta ja kun makkeen ystäväkin on, niin eikö uusinta. Tällä kertaa pääsin jo sinne kuninkaan kiven kohdalle, ja sitten taipui hieman äkäsemmin, ja pohjaan asti, melkein. Aloitin ottamaan muita pois kun soutelin ensin kiihdytykset ja kiinnitykset. Samassa jo lohi hyppäsi siinä kokan kohalla, ja oli menossa ylöspäin. Sain tyhjät pois ja aloittelin väsyttelyn. Lohi veteli aika riskisti ja käskyttelin sitä jo tottuneesti, nautin kumminkin täysin rinnoin tästä viimeisestä kesän luvasta. Niinhän sitten siinä Antin,Pentin ja Maaritin rannan kohdalla sain lohen sen verran lähelle venettä että eikö koukkua kylkeen, ja napakymppi, ja lohi veneeseen. Oi hieno tunne. Olin onnistunut saamaan ja fiilistelemään viimeisen luvan ja tunne oli kuin hyvissä elokuvissa. Aamuyön tunnit oli mahtavat, ja jos ootte käynyt joskus Tenolla, ja soutanut aamuauringossa Vetsikkosuvantoo noin viiden aikaan, ei muuten oo hienompaa, ja ilma oli kuin parhaassa postikortissa.

Alhaalta lähestyi vene, olin jatkokäsittelemässä niitä kaloja siinä keskikarilla. Nuorin veljeni Kuvajan Jounin kanssa tulivat jutulle. Onnitelivat siinä minua saamamiehen kaloista ja punnitsivat sen minun lohen, se oli 8,5 kg. Itse kertoivat ettei ollut heillä nykyäkään koko yönä. Poijat tekivät mulle vielä niin äkäset paukut, lähtiessä Pahtakoskeen eli kaatoryypyt , kuksallisen täyttä tavaraa. Siinä meni jo jonkin aikaa kun pienin sievin siemauksin join sitä parempaan piiloon. Poijat tuli kohti siihen mutkan kohdalle ja näin heidät kunnolla, ja tintin kanssa siinä tultiin. Ottivat uusiksi vielä hekin laskun.

Minä mietiskelin että vieläpä taijan kiittää minäkin jokea, sillä kiitos laskulla, ja ajelin Pahtakoskeen. Olin poijille sanonut siinä karilla, että useasti siinä sille aamua, oman rannan kohdalla nähnyt, kun lohi kävi pintomassa, ja olin nähnyt sen jo useasti sille kesälle.

Poijilla oli kova luotto semmoiseen pieneen perhoon jonka olin sitonut oman pienen poikani sanoman reseptin mukaan, hän antoi ohjeita siinä aikaisemmin autotallissa kun sidoin perhoa. Sain sen valmiiksi, ja olin ihmeissäni kun Juuso meni kummisedän luo, sanoi heille, tuon kun paatte vapaan niin taivuttaa.

No, olin siellä mutkassa tulossa, sillä kiitoslaskulla, poijat meni oman rannan kohdalla ja sanoivat että he olisivat lopettaneet siihen, mutta kun olin puhunut siitä isosta kalasta, niin ajattelivat soutaa hieman ohi siitä, ja lopettaa siihen alemmaksi. Ja sehän loppui, siihen, että Vetsikkosuvannossa oli eräässä veneessä paljon kolinaa, aamun tunteina, sitä kolinaa kun lohi ottaa ja on tyyni. Ja kun kolina loppui alkoi väsyttely, ja ne hirveät tuulettelut siellä Eliaskallion kohdalla, omasta ennätyslohesta, parikymmentä minuuttia myöhemmin. Se 15 kg lohi oli nähnyt, että tuota pientä perhoa, numero 8 kaksihaaraista, täytyy käydä hieman maistelee, ja tehdä pari lohimiestä onnelliseksi. Sain todistaa siellä hieman kauempana sitä näytelmää missä minäkin olis yksi iso tekijä, vaikka en sitä vielä katsellessa tiennytkään, ja neljä vuotias poikani oli jo näyttänyt, että ehkä se lohenpyynnin mytologia, vie hänetkin vielä mennessään, pyynnin saloihin, ja kuinka oikeassa kaikki olikaan.

Kiitos Teno tästä hienosta aamusta Vetsikkosuvannossa.

-jone

Pilvisellä ja sateisella säällä paarhaimmillaan, loppukesä.

Huomio, poikkeuksellisen isot silmähöyhenet!!

Yksi suosikki perhoistani.

Tässä Juuson perhoesitteestä

Perusmusta (muunnos). ALkuperäisessä on keltainen jatke helan edessä, ja Crest pyrstö, Musta strutsi vyö, Musta karva siipi jssa kaksi riikinkukon herliä sarvena

alkuperäinen sidos: Jouni Lukkari

Tämä perho on kuulunut Lukkareiden perusperhoihin jo kohta kolmatta vuosikymmentä.