Tenon toimintaohjeet

Tenon Toimintaohjeet

Oltiin kalasteltu isän ukon kanssa Tenoa jo useita vuosikymmeniä, kimpassakin oltiin oltu tenon veneessä varmaan se 3000-4000h, niin sanotusti ammattilaisia molemmat, tuossa lohihommassa. Mutta…mies kun tulee tiettyyn ikään, niin sillä ei pelaa enää mikään, sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta, jovain me kimpassa tuumattiin jne.

Minulla piti jo isän yli-innokkuuden takia luetelle muutamissa paikoissa aina toimintaohjeita, lähinnä sen varalta ,jos nyt lohi ottaa niin, mitä teet ensin!

Muutamia kertoja tuli semmoisisa tilanteita missä äijä tarttui kalavapaan ensimmäisenä ja kelaili sen kalan veneen viereen, ja siinä kun se kala alkoi ottaa spurtteja suuntaan jos toiseen, niin himmelit oli yleensä lähempänä ja todennäköisiä, kun saatu kala veneeseen.

Ja tämä kaikki varmaan johtui siitä että se kalavavan houkutteleva nytkähtely ja lohirullan soundi, ikään kuin käski ottamaan vavan hallintaan, mutta niin kuin aiemmin sanoin, niin olen huomannut että lohi kyllä tartuttaa itse itsensä, kun pidät vaan siiman tiukalla. Tästä on nimittäin kokemusta, ja semmosta kokemusta, missä satuin näkemään tämän kaikki, mitä tapahtuu, kun lohi ottaa. Annahan kun kerron.

Olin opettamassa aikoinaan vanhempaa pojistani tähän lohenpyynnin saloihin siinä tenon sivuhaarassa Vetsikossa. Juuso oli 6v. vanha. Tästä samaisesta paikasta jo ensimmäisen lohensa saanut. Minä nakkelin siinä sitä viehettä, 12 gr tobya ja aina kun kala otti, annoin vavan Juusolle että voi alkaa väsytellä kalaa. Ensin näytti että kala ei pysy kiinni, ei millään. Kuusi ensimmäistä tinttiä karkasi, ja yleensä karkaamisen syy oli pojan mielestä se, että olin antanut vääriä ohjeita, heh heh.

Siinä oli silloin kyllä kalaa ihan hirveenä, ja se paikka mistä heitin veteen, oli sen verran ylhäällä, että näin kun kelasin sitä tobya sen vieheen koko ajan. Sitten näin, kun iso tintti lähti seuraamaan viehettä ja otti sen suuhunsa. Minä en nykäissyt vastanykyä, vaan jatkoin kelaamista, tintti tuli aikansa perässä, uistin suussa, ja teki kohta raivokkaan liikkeen päällä, tapporavistelun, ja se tarttui kunnolla kiinni.

Annoin vavan eteenpäin ja Juuso aloitti väsyttelyn, ja tintti saatiin ylös. Nyt oli taas oikeita ohjeita pojan mielestä. Mietin tuota tilannetta. Siima kireällä, lohi tartuttaa itse itsensä. Toistin saman homman siinä peräkkäin toistakymmentä kertaa, tarkalleen kaksitoista kertaa. Ja kun toimin noin, kaikki kalat pysyi Juusolla kiinni. Olihan se juhlaa. Vähempikin olisi tieten riittänyt mutta kun oli opetustilanne, niin ajattelin että menköön. Nautittiin kovin siitä tilanteesta. Siiinä oli kalaa Ukille ja mummillekkin, sanoi Juuso, kun lähdimme palailemaan sieltä joelta talolle.

Aikaahan tästä tapauksesta on nyt 26 vuotta(nyt vuosi 2026)

Tästä tuli oppia kovin. Mietin, tämän johdosta, että nyt tästä lähtien, kun kala ottaa Tenon veneessä, kun soudan, pidän vaan räväkällä soudulla ensin siimat kireällä, ja aina välillä kelailen tyhjiä pois. Ja niin se lohi jossain vaiheessa tekee nuo samat liikkeet mitä olin todistamassa siinä Vetsijoella.

Ja niin se jalostu se homma tämmöiseksi, tulevaisuudessa. Kala kun otti niin kalavapaan ei kontaktia vaan tyhjät pois ja sitten hommiin. Tämän tapauksen johdosta ne lohikarkuutukset väheni huomattavasti venehommissa

Tässä on todettava vielä yksi homma. Tiedosta tilanne, tämä ei käy tyylinä silloin kun kala tulee koskessa, tai muuten kovassa virrassa suoraan kohti venettä, vieheen otettuaan. Silloin vaaditaan käsiä, nopeita käsiä, mutta ei tästä sen enempää.

Tässä tätä alustusta vielä millä aloiteltiin, Toimintaohjeet.

Annahan kun kerron muutaman mukavan sattuman. Soudeltiin kerran isän Nilssin kanssa Ruunea. Oiskohan ollu vuosi 2018. Olin löytänyt siitä Norjan puolelta joskus aikoinaan semmoisen kohdan johon lohi pysähtyy, se oli semmoinen hiukan syvempi alue jossa oli tummaa pohjaa. Vettä siinä oli noin metri. Mutta silloin siitä ei kala ottanut. Sanoin isälle, että kun nyt ollaan joen tällä reunalla, niin lasketaan tuo Kazakki tässä samalla. Se on tämä Vetsikkosuvannon keskikarin Norjan puoleinen jokiosuus. Siihen yläpäähän oli tullut semmoinen pienikokoinen, mutta syvä monttu. Ainut varjopuoli oli, että myös Norjan naapuri Klemma oli löytänyt sen montun ja tykkäsi pitää siinä seisovaa verkkoa vaajalla. Se vaaja antoi hieman haastetta siihen soutuun, mutta kun oli jo loppuviikko käynnissä, niin verkko ei saanut olla enää pyytämässä. Meillä oli kolme perhoa pyynnissä. Sanoin taas Isälle kun lähestyttiin sitä monttua, että, Jos ottaa, niin elä koske siihen kala vapaan, vaan kelaa tyhjät pois, minä kyllä pidän soutamalla siimat tiukalla. JA niinhän se otti, oikeen puolimmaiseen vapaan, ja niinhän siinä kävi, kun niitä ohjeita ei olisi äijälle kukaan koskaan antanutkaan, sutena vaan kiinni siihen kala vapaan, ja kelaamaan kalaa joka tuli kohti venettä. No, siinä samassa otti toiseenkin vapaan, joka oli siinä keskellä. Sanoin isälle, että heitä jo se tyhjä vapa mulle ja anna kohta se toinenkin kalavapa mulle tänne keulaan, niin hoitelen täältä toisen kalan, soutajan paikalta. Ja ihme kumma, kaikki meni mulla mallikaasti. Nilssillä oli pieniä ongelmia. Se isän kala ampaisi veneen ali ja pyörähteli siellä muutaman mutkan. Sitten kun kala jatkoi matkaa kohti alavirtaa, siima tuli kuitenkin veneen alta, eli se oli jäänyt sinne jonnekkin kiinni. Minä olin kepittänyt jo toisen kalan, ison tintin veneeseen, soutajan paikalta. Siinä samalla ukko ilmoittaa että tämä hänen kala karkasi, ja siima on edelleen kiinni veneen pohjassa. sanoin että soudan siihen rantaan ja katastetaan tilanne siinä ja irroitetaan se perho sieltä veneen pohjasta. Soudin rantaan ja siinä oli semmoinen syvempi kohta. Veneen kokka kun kalahti rantaa, koirani Tepsi, joka oli siellä meillä matkassa, ja seuraili tilannetta sieltä keulakuopasta, hyppäsi kovalla liikkeellä maihin,ja ns.potkaisi taas veneen irti sieltä rannasta. Itse astuin veteen ja olipa ykskaks syvää, kenkä meni veteen ja koko jalka munia myöten ennen kuin pohja löytyi, ja roikuinpa siinä vielä melko vaateri asennossa ennenkuin pääsin takasin pystyyn, meinasi kastua koko ukko, kiitos Tepsi. Vejin sitten veneen kunnolla siihen rannalle.

Sanoin isälle että tuun veneeseen sinne sinun alapuolelle ja irroitan sen perhon sieltä veneen pohjasta kurottautumalla. No niimpä ajattelin tehdä. Käsi ei vaan löytänyt sitä perhoa, mutta siiman löysin ja ajattelin että vejän kovasti niin kyllä se pääsee irti. Ja niin kiskasin kunnolla. Ja arvatkaapa mitä tapahtu? Joku kiskaisi takaisin. Hoksasin heti että meillähän on vielä kala kiinni, ja se ei ole kovin kaukana veneestä kun kerta tapsisiima oli jo minulla käsissä. Hyppäsin takaisin rantaan aloin kahtomaan siihen perälaudan ja siipien viereen, kahtoin aikani niin näin että siinähän se on, sanoin isälle että antaa haavin siitä hänen vierestä. Semmoinen pienoinen haavi jossa oli jatkovarsi oli lepotilassa siinä äijän vieressä. Isä antoi haavin ,kasasin sen pyyntikuntoon ja otin varman päälle, vejin aika raakalla käjellä pohjaa pitkin. Paljon oli haavissa kiviä ,mutta oli siellä sitä parastakin, yli neljän kilon annoksena. Eli, meillä oli tässä tupla tärppi, josta tuli 4 ja melkein 3 kg sisään veneeseen. Irroitin sen perhon lohen suusta, ja katkaisin siiman. Vetelin sen sitten irti sieltä veneen pohjasta, ja uudella tapsilla ja hieman lyhennetyllä siimalla jatkoimme taas kalastusta. Sanoin vielä isälle että kun sullekkin antaa hyvät toimintaohjeet ennen kuin kala ottaa, niin kaikki sujuu mallikaasti, heh heh.

Seuraava tapaus( tämä kävi vuosissa aiemmin kun tuo ensimmäinen)

Mulla oli siinä Vetsikkokoskessa se minun ykkös kalapaikka. Se oli siinä vanhan vetsikon virran ja uuden virran yhtymä kohdassa, melkein keskellä koskea. Siihen tuli, kun kaikki oli kohillaan eli vesi laski sopivasti, semmoinen seisova vesi, noin aarin alueelle, ja siihen ne lohet sitten pysähty. JA nyt se oli mallillaan. Onnistuin siinä ensin muutaman kerran itsekseni ja ajattelin sitten että haen isän mukaan Vetsikosta. Isä lähti taas mielellään mukaan. Käytiin siellä tinttisaaressa vaihtelemassa vielä Isän uusi perho pyyntiin ja lähettiin laskemaan. Sanoin Isälle missä se paikka on, se ottipaikka, ja se on pomminvarmaa nyt. Päästiin lähemmäs, annoin äijälle taas toimintaohjeet miten toimitaan kun kala ottaa. Elä koske siihen kala vapaan vaan, ota ensin tyhjät pois!

Ja niinhän se oikeanpuoleinen vapa taipui, se jossa oli se isän uusi perho. Ja tiedättekö mitä, Hyvät oli taas ohjeet,äijä tempaisi vavan syliin vapatelineestä ja minä aloin hirveen huudon, nyt perkkiis se vapa vauhilla takasi telineeseen ja ensin tyhjät pois. Ukko puisteli päätään, vaan niin se laski sen kala vavan takas telineeseen ja kelasi tyhjää pois. Jatkoin räväkkää soutua. Ja juuri kun isä sai sen tyhjän veneeseen, taipui se toisen puolen vapa kans lohen toimesta. Isä kahteli niitä vapoja, kun ne taipuili, sitten ilmoitti että mihinpä nyt saan koskee? Ja aloitti nauramaan, sitten isä otti molemmat vavat käsiin. Näytti kun hän oisi punninnut niitä käsissä, kummassa vavassa on isompi kala ja antoi sen pienemmän sitten minulle ja sanoi, väsyttele sinä tuota nuorempana. Ja minähän aloin väsytellä, Se minun puolen kala oli pieni lohi tai iso jalka ja minä karkuutin sen kalan jo vähän ajan päästä. Mutta Isä jatkoi väsyttelyä. Äijä nautti, kun hänen uuteen perhoon oli ottanut. Itseasiassa tuo toinenkin kala oli kiinni isän toisessa uudessa perhossa, jonka karkuutin. Vaihdeltiin niitä omien ottiperhojen paikalle, siinä tinttisaaressa. Hyvä on saada sitä tietoo välillä mihin se lohi ottaa,vai mitä?

Kohta se lohi tuli lähelle venettä, huomasin kun kurottelin siinä lähemmäs että mikä siimapallo kulkee siinä siimassa, noin kahden euron kokoinen. Sitten huomasin että meillä ylin vaparengas on halennut ja se on särkenyt sen siiman, kun siima menee siitä läpi. Isä meni tosi varovaiseksi sen kalan kanssa,ja tosi oli, että se siima ei ollut enää kuin korkeintaan 0,20 mm, siinä vähän ennen tapsisiimaa. Mutta maltilla tuli kala veneeseen, rahtu vajaa kaheksan kiloa, ja kun antaa hyvät ohjeet ennen kuin kala ottaa,niin kaikki sujuu tosi mallikaasti, heh heh.

Tenoa ikävä ,aina-jone