TENON LOHITARINOITA PART 1, ja Tepsi näyttää kieltä(11,7kg)
Perhokauppoja, Pikku Thunderi
Muistoja Tenolta
Elettiin vuotta 2018. Lohikesä Tenolla oli jo hyvänmatkaa käynnissä. Oli juhannuksen jälkeinen viikko. Olin mielenkiinnolla seurannut joen veden virtauksia, kahtelin nimittäin siinä ohiajaessani erästä tiettyä kohtaa siinä Ruunen norjan väylän puolella, milloin vesi tekee siihen sen pienen peilin. Siihen se kala sitten pysähtyy hetkeksi ja jos jone siihen just silloin pyöräyttää vieheensä veneellä niin naps, yksi hienoimmista asioista omasta mielestä on tapahtunut, lohen otti,Yes!
No nyt se voisi jo tapahtua,ihan pian. Seuraavalla kerralla kun soudan tästä alas niin tässä se sitten tapahtuu,ajattelin. Nyt se kohta alkaa olla mallillaan.
Oltiin siinä oltu isä Nilssin kanssa pyynnissä. Äijällä oli 80v. tullut mittariin edellisvuoden helmikuussa. Palo joelle oli edelleen kova. Voin sanoa että tähän asti oli menty näin,ukko lähti aina matkaan kun kysyin ja yleensä ei hirveenä tarttenut kysellä. Monesti se ootteli jo siellä rantakivillä kun saavuin Vetsikkoon Lohisaaresta, tulinpa soutaen tai moottorilla, kysymys kuului ensimmäisenä, mennäänkö alas? Minä jo arvasin.
Ukkokin tykkäsi kun tuli vähän kalojen toimesta äksöniä, ja sitä oli luvassa yleensä jo Vetsikkokoskessa,sen verran hyviä ja sen verran paljon oli siinä niitä erinomaisia ottipaikkoja.
Isä esitteli uutta perhoa jonka oli tehnyt , kaksihaaraiseen Thunderin numero 7, hopea koukkuun. Mietin mielessäni että onpa aika pienenkokoinen,mutta kokemuksista tiesin että just se voi olla se juttu.
Ja se se juttu oli,ehkäpä just se,sillä kaloja alkoi thunderilla tulla. Ottipaikoilta ja vähän vierestäkin.
Mulla piti isältä jo kysyä että mitäpä jos antaisit tai niinku möisit tuon perhon minulle? Tiesin kyllä että ilmankin sen olisin saanut mutta oon hoitanut aina kuitenkin tuon finanssipuolen,se on mielestäni reilua. Ja nyt asia hoidettiin näin, veneen pohjalla lötkötteli pienoinen lohiluokankin kala, lupasin lohen kokonaan isälle siitä perhosta, ja muutaman filleen tulevista lohista, ja kaupat tuli.
Vetsikossa käy perhokauppa aina, jos ei muuten niin sitten ruvetaan ostelemaan toisilta(perheenjäseniltä), tämä oli lentäviä lauseita aikoinaan, isännän kehittelemä,näin tuettiin myös aikoinaan näitä nuorempia lohimiehenalkuja.
Niin, ja nytkin, tehtiin perhokauppoja!
Perho oli niin hyvä että annoinpa sitä lainaksikin,vavan kans. Ja kun vapa oli palautettu, perhoineen,niin pullo jalluakin oli ilmaantunut palautus paikalle, viestinä oli,toimii...
Kerroin tämän äijälle kun oltiin joella taas, isä meni mietteliääksi ja suu meni virneeseen, eihän sulla se pullo oo mukana? minä siihen että, no on tietysti.
Virne levisi naamalla äijällä, eiköhän maistella, ja, maisteltiin...uptaagarit...
Niin minä tulla liputtelin siihen pieneen peiliin nyt, se thunderi oli oikealla puolella.
Mietin että tuossa karia vasten se sitten taipuu. Yllätys oli että se vapa taipuikin jo hieman aiemmin ,pinnassa posahti, iso tintti mietin,ehkäpä pieni jalka,thunderiin otti !!
Rivakat vastanykyt,tyhjät pois, ja hommiin.
Väsyttelin aikani, mietin kyllä mielessä että ompahan riski kala,pieneksi kalaksi.
Kala halusi pitää ohjia käsissä, pyrki pitkällä siimalla suomen rantaan ja sieltä ylöspäin. Telekkusin siinä aikani, huomasin jo että "diagnostiikka" oli pettänyt tai sitten ottiaikaan siinä kävi toinen kala näytillä. Tämä oli kyllä aikasta lailla isompi kun se pieni jalka, mutta, otetaan vastaan, ilomielin.
Nostin nostokoukun jo valmiiksi poikittain veneen laitojen päälle. Tepsi koira oli mulla kaverina veneessä, se tykkäsi seurailla isännän liikkeitä ja välillä se kahteli tassut kokan kahtapuolta joelle ylöspäin,missä se lohi menee...
Vilkasin kelloa, 7min olin väsytellyt , mittarikela näytti että siima oli ulkona 70 metriä ja lohi halusi mennä Tenoa ylöspäin.
Ja nyt joka oottelee pitkiä väsytyssessioita tarinan lukijoista tulee pettymään.
Tapahtu seuraavaa,lohi käänty ja tuli lujaa,suoraan kohti venettä ja varmaan täysillä, ennekuin se oli Tepsin kohdalla, hoksasin että tulee muuten koukkaus etäisyydeltä, 20cm pinnan alla,kova vauhti, ja vastuussa vain itselle, tein päätöksen ja koukkasin. Se onnistui,ehkäpä toistot oli tehneet tehtävänsä. Lohi oli veneessä,kello näytti samaa 7 minuuttia, tuli se muuten oikeesti lujaa sen 70 metriä. Tämmöstä ei ollut kyllä ennen sattunut itselle.
Tepsi kahteli kyllä hiukan ihmeissään niinkuis yrittänyt sanoa että eikö noista väsytyssessioista pitäs nauttia koko rahalla, no, joskus on vaan kokemuksien kautta selvinnyt että yleensä kannattaa koukata kun paikka on niin ei jää harmittamaan jos lohi karkaakin,nyt ei karannut...
Mukavia muistoja
Ehkäpä tämä auttaa tähän Tenon ikävään,vähän...
-jone
Ps.Lohen paino kuvateksteissä